Ihminen ei ole edustusasunto
Päivän tyyli… tai siis aika monen päivän. Vaihtoehtoisesti voitte kuvitella tähän mustat verkkarit ja harmaan paidan. Niin ja nyttemmin tietysti neonvihreän treenikassin vanha mustavalkoraidallisen tilalle.
Lilynkin monissa blogeissa on kirjoiteltu treenaamisesta ja ulkonäöstä ja siitä, ovatko urheilevat naiset epänaisellisia. Ottamatta tarkemmin kantaa naisellisuuden määritelmään todettakoon, että allekirjoittaneen kohdalla verkkarien käyttötiheys ja meikittömien päivien määrä korreloivat kiistatta salikortin vingutusasteen kanssa.
Minäkin vietin suuren osan teini-ikääni muotilehtien meikkiohjeiden ja catwalk-kuvastojen ympäröimänä. Opin millainen vaatteiden leikkaus hoikentaa vartalon siluettia ja mihin kohti pitää levittää tummaa ja mihin vaaleaa luomiväriä, kuinka korkokengillä kävellään ja kuinka ripsiväri levitetään paakkuuntumatta. Opin, että jos vartalossa on virhe, se tulee peittää kankaalla tai maalilla (koska tämähän on idea kaikkien ”korosta hyviä puoliasi” -puheiden alla).
Sitten tulivat treenit, joissa hiukset litistyvät, ripsivärit leviävät ja paidanselät kastuvat – eikä se haittaa mitään. On aivan samantekevää, pullottaako vatsamakkara trikoonvyörätön yli kyykkymaksimia nostaessa, kunhan keskivartalon paine on hyvä, eikä ketään kiinnosta punoittaako toisen naama joogatunnilla, kun keskittyminen menee oman asanan linjauksiin.
Voi olla että olen vetänyt vähän yli toisesta ääripäästä: en nykyisen jaksa panostaa ulkonäkööni juuri sen enempää, kuin että käyn säännöllisesti kampaajalla ja sutaisen aamuisin vähän sävyttävää päivävoidetta, jos satun viitsimään. Liikuntaharrastuksen (ja muutenkin elämän) myötä olen kuitenkin oppinut sen, ettei arvoni tai hyvinvointini riipu siitä, miltä näytän ulospäin, vaan miltä minusta tuntuu sisäpuolella, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin.
Kroppaa on toki mahdollista muokata sitä eri tavoin käyttämällä tai käyttämättä jättämällä, mutta ainoa joka joutuu elämään minun kropassani joka päivä, olen minä itse. Asunnon voi vaihtaa jos tulee homevaurio ja putkiremontti, mutta omaa kehoa ei, vaikka kuinka tekisi mieli.
En sisusta kotiani edustusasunnoksi, vaan sellaiseksi, jossa itse viihdyn parhaiten. Miksi siis yrittäisin mukauttaa vartaloani tai ulkonäköäni jonkun ulkopuolisen ihanteen mukaan, jos se ei vastaa sitä, kuinka tunnen oloni mukavimmaksi?
Kaikkia oman kropan malliin kohdistuvia paineita urheilu ei toki ole vienyt: nyt en osaa päättää, haluaisinko saada lisää massaa, jotta jaksaisin nostaa isompoa rautoja, vai vähentää sitä, jotta jaksaisin nostella paremmin itseäni. Kas siinä on naiselle pulmaa kerrakseen. ;)