Juoksutreenien tilannekatsaus

Tunturimaratoniin on nyt reilu kuukausi ja päivämäärän vääjäämätön lähestyminen alkaa pikkuhiljaa kuumotella takaraivossa, varsinkin kun treenaaminen on ollut parhaimmillaankin epäsäännöllistä. En ole tarkoituksellisesti ottanut käyttöön mitään juoksuohjelmaa, koska haluan pitää harrastuksen mahdollisimman kivana ja pakkopullattomana. Aluksi tavoitteeni oli käydä lenkillä kahdesti viikossa, kerran lyhyellä ja kerran pitkällä, jossain kohti ajattelin lisätä kolmanneksi vielä intervallilenkin. No eihän se ihan niin mennyt.

Tähän mennessä vajaan parin kuukauden aikana olen käynyt kymmenisen kertaa lenkillä, siis kerran tai kahdesti viikossa. Suunnitelmia ovat sotkeneet kesäflunssa, matkustelu ja loppulukukauden kiireet bileet. Reissussa ollessakin olen kuitenkin yrittänyt mahduttaa ohjelmaan edes jonkun lenkin, varsinkin kun uudessa ympäristössä lenkkeily on oikeastaan aika hauskaa. 

Epäsäännöllisestä treenistä huolimatta koen juoksukuntoni kohentuneen: nyt jo pienet ja keskikokoiset ylämäet sujuvat hölkäten enkä muutenkaan koe tarvetta vaihtaa kävelyyn niin usein. Nopeuteni on surkean hidas, mutta toisaalta kaikissa juoksuoppaissakin aloittelijoita käsketään hölkkäämään niin, että nopeammat sauvakävelijät menevät ohitse.

Ensimmäisen kymppini juoksin muutama viikko sitten Zagrebissa – ja sen jälkeen parantelinkin pari päivää turvonnutta polvea. Vaikka kympin lenkki tässä vaiheessa harjoittelua oli selvästi liian hätiköityä, se sekä pidemmät patikkaretket ovat antaneet itsevarmuutta juoksutapahtumia ajatellen: selviän kyllä matkasta, kysymys on vain missä ajassa.

Tällä hetkellä istun junassa kohti Joensuuta, jossa tarkoitus on aloittaa jälleen crossfit-treenit sekä yhteislenkit kahden Tunturimaratonille lähtevän ystäväni kanssa. Molempia odotan jo innolla!

Kuvituksena viimeaikaisia lenkkipolkuja Kroatiassa ja Helsingissä.