Lepo ei ole kompromissi

Tänään minulla alkoi kesäloma ja huomenna suunta on kohti saaristoa. Huomisesta lähtöajasta keskustellessa (matkakumppani oli huomattavasti aikaisemman ajan kannalla kuin minä) ensimmäisenä iski ajatus: En mä halua. En mä lähde.

Ja toiseksi: Ei se ole reilua pyytää muita odottamaan puoleenpäivään kun mä nukun.

Ihmisillä näyttää olevan huolestuttavan usein vaikeuksia tehdä kompromisseja levon ja työn tai muiden aktiviteettien välillä, ja yleensä siihen suuntaan, että työn tai toisten ihmisten hyväksi joustetaan kohtuuttoman paljon. Esimerkiksi nukkuminen ja syöminen ovat perustarpeita, joiden laiminlyönti johtaa koko homman romahtamiseen ennemmin tai myöhemmin, mutta myös muunlainen itsestä huolehtiminen on lähes yhtä tärkeää. Toiselle se voi olla rentoutuminen joogatunnilla, toiselle aivojen nollaus crossfitissa, toiselle nimenomaan harrastusten karsiminen kalenterista.

Joka tapauksessa kyse on omien rajojen määrittelystä: mitä minä tarvitsen voidakseni hyvin ja paljonko voin tinkiä siitä tarpeen mukaan – paljonko kenenkään on kohtuulista tinkiä omista tarpeistaan.

Minä olen nyt lomalla ja minä aion nukkua ainakin yhdeksän tuntia. Piste. 

Oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille!