Miltä tuntuu olla viimeinen?
Hups, unohdin kokonaan juoksuharrastukseni aloittamisen vuosipäivän, josta minun piti kirjoittaa. Sattuneesta syystä ajatukseni ovat olleet muualla viime aikoina. Tänään kuitekin minulla on asiaa aiheesta, joka varmasti koskettaa tai vähintään huolettaa monia aloittelevia juoksijoita: miltä tuntuu jäädä viimeiseksi juoksutapahtumassa.
Kahdessa edellisessä juoksutapahtumassa, johon olen osallistunut, olen ollut oman sarjani viimeinen. Arctic Ice Road Runilla hölkkäilin koko matkan joukon hännänhuippuna, Sipoonkorpi Traililla taas jäin jälkeen loppumatkasta sekä oman kunnon että oikuttelevan juoksurepun vuoksi.
Aloittelevalle juoksijalle viimeiseksi tai ainakin tuloslistan loppupäähän jääminen on todennäköistä pienissä tapahtumissa ja aivan mahdollista vähän isommissakin. Siinä ei ole mitään hävettävää tai pelättävää. Molemmissa edellä mainituissa tapahtumissa kaikki ohittelijat, vastaantulijat ja toimitsijat tsemppasivat ja varsinkin Sipoonkorvessa tunsin todellakin voittaneeni itseni sijoituksesta riippumatta.
Jos viimeiseksi juoksutapahtumassa jääminen pelottaa, muista että:
- Olet tehnyt äärettömästi enemmän kuin ne, jotka eivät edes uskaltaneet ilmoittautua. Olet jo osallistumalla oman elämäsi voittaja!
- Mikä tahansa sijoitus on parempi kuin kesken luovuttaminen (juoksun aikana vammautumisesta tms. johtuvat keskeytykset toki asia erikseen).
- Se, että muut ehtivät maaliin ensin, ei tarkoita, että olet huono; muut vaan olivat vielä kovempia juoksijoita ja luultavasti kokeneempia harrastajia. On kunnia juosta itseään kovempikuntoisten seuraavassa.
- Jos yksin reitillä harhailu huolettaa, ilmoittaudu tapahtumaan, jossa on myös pidempiä sarjoja. Näin lisäät todennäköisyyttä, että perässäsi on tulossa vielä joku muukin.
Tai sitten: älä mieti koko asiaa, vaan juokse. Sitä varten olet tapahtumaan tullut.
