Mitä voisimme oppia espanjalaisilta

Toimitus kysyi minkä ruokailmiön haluaisimme rantautuvan Suomeen. Minulla on ollut asiasta jo pidemmän aikaa selkeä mielipide: espanjalaisen tapasbaarikulttuurin.

Tässä on kolme olennaista kohtaa, joita suomalaiskuppilat eivät tunnu millään ymmärtävän (tosin positiivisena poikkeuksena mainittakoon mm. Surakan baari Joensuussa):

1. Tapakset. Se, että tarjoillaan hyvää, helppoa ja nopeaa ruokaa pieninä annoksina, joista saa kuitenkin halutessaan koosta isomman kokonaisuuden. Tämä on äärimmäisen kätevää: mukavan illanvieton lomassa tai vaikka kesken shoppailureissun voi saada pienemmän tai isomman nälän tyydytettyä, ilman että tarvitsee varata aikaa varsinaiseen ravintolaruokailuun tai turvautua snägäreihin.

2. Viini. Miksi suomalaisissa baareissa saa toistuvasti viinin nimellä lähinnä pilaantuneen mehun makuista litkua? Mikseivät kaikki baarit voi myydä hyvää tai edes kelvollista viiniä? Espanjassa – tai oikeastaan melkein missä tahansa ulkomailla missä minä olen käynyt – voi missä tahansa paikassa tilata lasin talon valkkaria ja luottaa saavansa hyvää viiniä, yleensä parin euron hintaan. Suomessa joudut tenttaamaan tarjoilijalta maat, rypäleet ja kuivuusasteet jotta olisi edes jotain mahdollisuuksia saada suurinpiirtein juotavaksi kelpaavaa ainetta.

3. Naposteltavat. Olin itseasiassa erittäin järkyttynyt, kun ensimmäisen kerran menin Suomessa kavereiden kanssa baariin, eikä tarjolla ollut mitään syötävää – siis kerta kaikkiaan mitään. Etelä-Euroopassa juoman mukana tulee automaattisesti pieni suolapala, kuten sipsejä tai oliiveja. Ei ihme, että suomalaiset tappelevat sitten nakkikioskijonoissa, kun verensokeri laskee ja nestesuolatasapaino heittää häränpyllyä pelkkien alkoholijuomien voimalla vietetyn illan päätteeksi.