Niin se puolimaraton

Sen mitä olen tuttavapiiriäni, blogeja ja nettikeskusteluja seurannut, varsinkin ensimmäiselle puolimaratonille on ilmeisesti tapana valmistautua varsin pitkään ja huolellisesti. Tapahtuma valitaan monta kuukautta etukäteen, treenataan systemaattisesti ja viimeiset viikot käytetään kuntohuipun hiomiseen. Eräskin työkaverini jätti vappujuhlat kokonaan väliin, koska oli parin viikon päästä menossa puolimaratonille.

Sitten on minä, joka ilmoittautuu kolme päivää etukäteen tapahtumaan. Oltuaan juuri flunssassa. Tehtyään korkeintaan kaksi lenkkiä kolmesta koko treeniohjelman ajan.

Ajatus ei ole sinänsä uusi – jo siinä vaiheessa, kun ilmottauduin Karhunkierrokselle, ajattelin, että voisin juosta ennen sitä puolimaratonin harjoitukseksi. Ajankohdan ja sijainnin puolesta ensi lauantaina juostava Sipoonkorpi Trail valikoitui todennäköisimmäksi vaihtoehdoksi. Silti panttasin erinäisistä syistä ilmoittautumispäätöstä tähän iltapäivään asti.

Olen juossut kahdesti 14 kilometriä tapahtumassa – viime syksynä Vaaroilla ja maaliskuussa Arctic Ice Road Runilla – mutten tehnyt eläissäni sen pidempää lenkkiä. Nyt matka pitäisi puolitoistakertaistaa, eikä minulla ole pienintäkään käsitystä, millaista maastoa Sipoonkorvessa on vastassa.

Joko saa alkaa jännittää?

Kuvat pääsiäisen polkupitkikseltä Petkeljärven kansallispuistossa.