Nina heitti minulle ja muutamalle muulle kanssabloggaajalle haasteen kertoa viisi syytä, miksi kirjoittaa blogia. Kuten Ninalle, minullekin blogi on vain harrastus, eikä siihen liity rahallista tai muuta vastaavaa hyötyä. Silti tuntuisi oudolta olla enää ilman, kun on pitänyt blogia vaihtelevista aiheista ja vaihtelevissa osoitteissa jo kuusi vuotta.

Omat syyni blogata:

1. Tykkään kirjoittaa ja lukea blogeja. Tämä on oikeastaan vain luontevaa jatkoa aikaisemmalle pöytälaatikkokirjoitusharrastukselleni (voi apua mikä yhdyssana). Blogissa tekstit saa helposti ja nopeasti (joskus liiankin) kirjoitettua ja näkyville, eikä tarvitse odottaa, että pöytälaatikkoromaani tai -novellikokoelma joskus hamassa tulevaisuudessa päätyisi kustannustoimittajan roskakoriin.
2. Minulla on sanottavaa. Haluan ottaa kantaa erilaisiin asioihin ja kirjoittaa minulle tärkeistä aiheista. En kuvittele, että yksi blogi muuttaisi maailmaa, mutta saanpahan purkaa omia tuntojani. Ja ehkä hyvällä tuurilla joku yksittäinen lukija saa uusia ajatuksia teksteistäni.
3. Haluan dokumentoida asioita. Blogini on pitkälti päiväkirjamainen, koska haluan kirjata ajatuksiani ja esimerkiksi kehitymistäni liikuntaharrastuksissa alusta asti myöhemmin luettavaksi. Alunperin, kun aloitin bloggaamisen ruokablogin parissa, iso osa ideaa oli kirjata ruokaohjeita itselleni ylös. Nykyisin tuntuu hauskalta selata vanhoja postauksia ja katsoa, mitä kaikkea olen vaikkapa vuosi sitten miettinyt ja puuhannut. 
4. Pyrin saamaan lisäpotkua tulevalle uralleni. En tähtää ammattibloggaajaksi, mutta suuntaan viestintäalalle jo koulutukseni puolesta. Toivon, että blogini voisi auttaa työpaikkojen kalastelussa tai toimia ponnahduslautana isompiin projekteihin. Työhakemuksessa tai CV:ssä blogin linkkaaminen näyttää kivemmalta kuin epämääräinen ”osaan kirjoittaa ja käyttää tietokonetta” -selittely.
5. Toivon voivani inspiroida ihmisiä. Haluan pitää liikunta- ja hyvinvointiblogia, jossa häärää ihan tavallinen nuori nainen, joka opettelee, mokailee, syö kakkua, jumppaa hiukset pystyssä lököverkkareissa eikä ole sikspakkia nähnytkään. Haluan näyttää, että täysin lahjaton ex-liikunnanvihaaja voi oikeasti nauttia urheilusta, eikä liikunnasta tykätäkseen tarvitse olla mikään fitnesstähti. Jos yksikin epäliikunnallisena itseään pitävä lukija uskaltautuu kokeilemaan mitä tahansa urheilulajia minun esimerkistäni, se on enemmän kuin kaiken vaivan arvoista.