Kuntosaleilla näkyvä uudenvuodenlupaajien buumi alkaa jo tässä vaiheessa vuotta hiipua, kun taas urheilijat käyvät tunnollisesti treeneissä ympäri vuoden säästä ja sukkien väristä riippumatta. Vai käyvätkö?

Minulla on jonkinlaista kokemusta molemmista: liikunnan harrastamisesta puhtaasti kuntoilun vuoksi sekä tietyn urheilulajin takia. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa, joita haluan hieman avata erityisesti liikuntamotivaation kannalta.

Kuntoilu

+ Kuntoilun vuoksi voi ja kannattaa harrastaa hyvin monenlaista liikuntaa. Tämä tunnetusti lisää fyysistä hyvinvointia – ja sehän tässä oli tarkoituskin.
+ Kuntoilu on tämän vuoksi myös helppo aloittaa – ei tarvitse hirveästi perehtyä asiaan taikka löytää valmentajaa tai joukkuetta jonka kanssa harrastaa.
+ Tulosten näkyminen omassa olossa on palkitsevaa.

– Tavoitteet ja niiden täyttyminen ovat usein varsin abrtrakteja ja vaikeasti mitattavissa. Motivaatio ei saa olla kiinni nopeasti näkyvistä muutoksista, tai hommaa ei jaksa tehdä pitkäjänteisesti.
– Tekeminen on helposti epämääräistä haahuilua, eikä kuntoliikuntaan sitouduta välttämättä samalla tavalla kuin vaikkapa joukkueen treeneihin.

Urheilu

+ Tavoitteet ovat yleensä hyvin selvillä suoraan lajin vaatimusten takia, jolloin harjoittelusta tulee systemaattista ja kehittävää.
+ Oman osaamisen tai kehityksen mittari ei ole vyötärönympäryksessä tai rasvaprosentissa (vaikka niissäkin saattaa edistystä tapahtua ”kaupan päälle”), vaan esimerkiksi leuanvetojen määrässä tai maalipotkun terävyydessä. Tulokset myös usein näkyvät nopeammin. 
+ Muissakin kuin joukkuelajeissa urheiluporukoilla tuntuu olevan tapa hakea harrastukseen myös sosiaalista aspektia. Sekä ratsastustallilla että crossfit-salilla kaikki ovat automaattiseesti kaikkien kavereita tai edes moikkausväleissä, koska harrastettava laji on yhteinen.

– ”Urheilija ei tervettä päivää näe” – vaikka yleensä harrastusmielessä urheilu kohentaa fyysistä hyvinvointia, kaikkia lajeja ei ole kehitetty ihmisen optimaalista toimintakykyä ajatellen, joten loukkantumisriski saattaa olla suurempi. 
– Tuloskeskeisyys ja mahdolliset kilpailut voivat myös ahdistaa monia. Perfektionismiin taipuvaiselle ”oli kivat treenit” ei riitä, jos yhdenjalan piruetti ei vieläkään onnistunut.

Summa summarum: kannattaa miettiä, mikä tuo itselle parhaan treenifiiliksen ja motivaation: rakkaus lajiin, hyvä treeniseura vai löylyt kuntokeskuksen saunassa zumban jälkeen.