Kuva-arvoitus! A) bongaa allekirjoittanut, B) keksi mitä kuva esittää!

Vastaanpa minäkin Lilyssä kiertävään kerro kuka olit kolme vuotta sitten -haasteeseen. Aika monta asiaa on muuttunut, mutta aika monta on pysynyt samana. Ja tästä ei tule mikään tuhkimotarina.

Aloitetaan samoista: pidän edelleen majaa samassa kämpässä, vietän edelleen siellä varsin vähän aikaa (kamoon, kuka tahansa jonka äiti asuu neljän kilometrin päässä, käyttäisi ruoka/pyykki/saunapalvelua?), opiskelen samassa yliopistossa samaa pääainetta. Reissaan Helsingissä ja tapaan lähes joka kerta tietyt kaverit. Hiustyyli vaihtelee lähinnä värin suhteen enkä ole hankkinut tatuointeja tai lävistyksiä tai mitään muuta radikaalia. Siinäpä se sitten taisi ollakin.

Eroista ensimmäisenä tulee mieleen bileet. Talvella 2012 vietin fuksivuotta yliopistossa, ja opiskelijabileitä riitti vähintään joka toiselle viikolle. Välissä pidettiin kaveriporukan kesken peli-, leffa- ja hengailuiltoja. Vaikka en kaipaa erityisemmin bileissä ryyppäämistä ja arvailua seuraavan päivän darran asteesta, olen ikävöinyt tiettyä me-henkeä, joka fuksiporukassamme vallitsi. Ehkä outo ympäristö sai ensimmäisen vuoden opiskelijat hitsautumaan yhteen, tai nyttemmin opiskelukiireet verottavat kaikkien voimia, mutta nykyisin tapaan opiskelukavereitani huomattavasti harvemmin.

Toiseksi, ruokavalioni on muuttunut sitten kolmen vuoden takaisen niin, että nykyisin en syö lähes mitään mitä silloin, ja päinvastoin. Vuonna 2012 olin vielä vegaani, ja elin pääasiassa tofunuudeliwokeilla ja papupastoilla. Nykyisin sekä palkokasvit että gluteeniviljat ovat terveyssyistä pois laskuista, joten viikottaiselta ruokalistalta löytyy muun muassa kanakastiketta ja riisiä, lohta ja uunijuureksia ja rahkapohjaisia smoothieita.

Kolmanneksi, harrastukseni ovat vaihtuneet kokonaan. Talvella 2012 kävin pianotunneilla, ja muiksi harrastuksikseni olisin voinut sanoa muun muassa lukemisen ja ruualaiton. Sarjakuviakin piirtelin silloin tällöin. Minulla oli kuntosalikortti, mutta salille asti onnistuin raahautumaan ehkä kerran kuussa, talvella paikan sisälämpötilan laskiessa 15 asteeseen en sitäkään. Nykyisin harrastan crossfitia ja kaikenlaista muuta liikuntaa joogasta uintiin viisi-kuusi kertaa viikossa. Pianon myin pois syksyllä, kun se oli seissyt lähes pari vuotta koskemattomana.

Minä kesällä 2012 matkalla Tallinnaan. Aavistamatta, että kolmen vuoden päästä aika moni juttu on aivan eri tolalla.

Olinko sitten onnellisempi kolme vuotta sitten? Sanotaan, että ainakin huolettomampi. Yliopistossa kaikki oli uutta ja jännää, mutta toisaalta olin turvallisesti opiskeluputken alussa. Vastuu omasta taloudesta ja toimeentulosta välillä ahdisti, mutta muuten kuvittelin elämän jatkuvan samanlaisena jossain kaukaisuudessa häämöttävään valmistumiseen asti.

Edelleen uskon, että asiat järjestyvät kun on pakko laittaa ne järjestymään, tavalla tai toisella. En stressaa niin paljon pikkuasioista kuten ympäri kämppää lojuvista tavaroista, mutta minulla on myös enemmän kokemusta siitä, että isot jutut elämässä eivät aina mene niin kuin haluaisi. Fyysisesti olen ruokavaliorajoitteista ja kilpirauhassairaudesta huolimatta paremmassa kunnossa nyt kuin kolme vuotta sitten, kiitos liikuntaharrastukseni. Osaan ehkä vähän paremmin laittaa asioita mittasuhteisiin ja olla vähemmän ankara itselleni tyhjänpäiväisistä asioista.

Vielä siltä varalta, että luen tämän postauksen vuonna 2018, terveiset tulevaisuuden itselleni: Toivottavasti ole edes hippusen fiksumpi kuin nyt. Ja voi p**kele, jos et ole vieläkään saa leuanvetoa ilman kuminauhaa!