Saliselfie! OMG!

Pienen joulutauon jälkeen crossfit-treenit ovat taas pyörähtäneet käyntiin, tuoden mukanaan yllättävän havainnon: ehkä en olekaan totataalisurkea ihan kaikessa. Rauta on edelleen painavaa, kehonpainoliikkeitä teen skaalatusti (kuten leuanvedot kuminauhalla ja toes to barit jalat koukussa), ja kestävyyteni lienee korkeintaan keskitasoa, mutta lyhyissä metconeissa (suom. kuntopiiri) olen parikin kertaa ihmetellyt, menikö multa jotain ohi, kun kaikki muut vielä roikkuvat tangoissa minun siirryessäni jo punnerruksiin. Vaihtoehdot ovat a) teen hosumalla enkä kunnolla tai b) olen itseasiassa aika nopea. Nähtäväksi jää, milloin todellisuus palauttaa minut maan pinnalle tästä harhaluulosta.

***

Keväälle olen buukannut kaikenlaista uutta ja jännää. Huomenna menen ensimmäistä kertaa kokeilemaan astangajoogaa (iik, jännää!). Lauantaina starttaa kansalaisopiston acromatics-kurssi, mitä ikinä se sitten sisältääkään. Ymmärtääkseni jotain joogan ja akrobatian väliltä (iik!!). Myöhemmin keväällä olen menossa myös seuraavalle uintikurssille, mitä varten täytynee hieman harjoitella, koska kurssin lähtötasovaatimus on 50 metrin uimataito (apua!). 

***

Ensi viikolla crossfitissa on luvassa jälleen kyykky- ja maastavetomaksimien testausta, mistä puheenollen, aina sitä oppii uutta: Viime viikolla pyysin opettajan katsomaan mave-tekniikkaani, ja ennen kuin ehdin nostaa tankoa viittä senttiä lattiasta, tuli käsky ottaa uusiksi. En ollut ennen lainkaan hiffannut, että maastavedon lähtöasennossa kuuluu nojata painoa kantapäille ”niin että jos ei pitäisi tangosta kiinni, lentäisi perseelleen”. Muutaman sentin muutos asennossa, ja aivan erilainen tuntuma liikkeeseen! Kyykkytekniikasta sen sijaan olen saanut kehuja kahdeltakin eri opettajalta, mikä runsaan aiheen parissa hikoilun ja kiroilun jälkeen lämmittää mieltä.

Hyviä jumppahetkiä myös lukijoille! Onko teillä erityisiä suunnitelmia keväälle liikunnan suhteen?