Ei lasillista treenajalle?

MeNaiset Sport (5/2014) kirjoitti alkoholittomuuden yleistymisestä ”hyvinvointibuumin” myötä. Kuulemma ”sporttisia naisia juttuttaessa on käynyt, ilmi, että alkoholittomuus on enemmän säänöt kuin poikkeus”.

Aijaa, en minä vaan ole huomannut.

 

hydrate with magaritas

(Kuva: http://www.agoga.com.au/training-and-alcohol/)

 

Useimmat tuntemistani ihmisistä juovat alkoholia ainakin satunnaisesti, vaikka he kävisivät salilla. Oikeastaan on jopa huvittavaa, että jotkut tuttuni pitävät yllä äärimmäisen tiukkaa dieettiä tai kulkevat puolet päivästä nälissään ”pätkäpaaston” takia, mutta silti heti sopivan tilaisuuden tullen tarttuvat olut- tai siideripulloon. Eikö niitä kaloreita olisi helpompi karsia juomista kuin aamupalasta?

Vaikka jotkut ”spottinaiset” olisivatkin ryhtyneet tipattomalle, juominen tuntuu olevan kulttuurissamme sen verran tiukasti pinttynyt tapa, että holittomat ihmiset ovat edelleen harvassa. Tästä syntyy mielenkiintoinen ristiriita: toisaalta tipattomuus kuntoilun vuoksi tuntuu melko äärimmäiseltä teolta; toisaalta mediassa luodaan jatkuvasti mielikuvaa, että se ehdottomasti kuuluisi asiaan.

 

http://2.bp.blogspot.com/-w_G_Vp1lEEc/TtaD_-rxhYI/AAAAAAAABQA/eKXGrtAtWKU/s1600/Capture.GIF

(Kuva: Someecards.com)

 

Samaisen MeNaiset Sportin toisessa jutussa haastateltu radiojuontaja Tuija Pehkonen kertoo: ”Treenaamisen lisäksi tykkään bilettää ja syödä suklaata. On ihanaa, etteivät ne sulje pois toisiaan.” Ja miksi pitäisikään?

PT-Katrin ja muutamien muiden lukemieni lehtijuttujen mukaan pari lasillista ei pitäisi merkittävästi vaikuttaa liikunnan tuloksiin, mutta pilkkuun asti bilettäminen perseet olalle -hengessä sabotoi sekä saman päivän treenistä palautumisen että seuraavan päivän treenimahdollisuudet. Jossain KuntoPlus-lehden numerossa (en valitettavasti muista missä) kerrottiin tutkimuksesta, jonka mukaan urheilun jälkeinen drinkki heikentää mitattavia tuloksia keskimäärin 10 %. Kilpajuoksijalle tämä voi toki tarkoittaa ratkaisevien sadasosasekuntien menettämistä, mutta lieneekö tavalliselle kuntoilijalle paljoa väliä sillä, nostaako ensi kerralla penkistä kilon vai 900 g enemmän? Fit-lehden (4/2014) mukaan taas ”runsas alkoholin käyttö heikentää ja pienentää lihaksia” esimerkiksi alkoholisteilla, mutta ”muutama siideri silloin tällöin tai edes hieman railakkaampi ravintolareissu kerran kuukaudessa eivät tuhoa treenisi tuloksia”.

Tipattomuus, äärimmisen tiukat ruokavaliot ja muut kuntoiluun usein liitettävät lieveilmiöt perustuvat ajatukseen, että jokainen salilla kävijä haluaa treenata kuin kilpaurheilija, jolloin ”tulokset” ovat se ainoa ja ensisijainen tarkoitus. Vaan entäpä jos treenaa vain huvin ja harrastuksen vuoksi, ja haluaa silti nauttia myös elämän muista iloista, mukaanlukien suklaasta ja viinistä? Uskoisin, että punttitreeni ja saunalonkero on kuitenkin parempi yhdistelmä kuin saunalonkero ilman punttitreeniä, sekä hauskuuden että terveyden kannalta.

 

resolution-healthier-while-destroying-new-years-ecard-someecards.jpg

(Kuva: Someecards.com)

Hyvinvointi Liikunta Terveys Uutiset ja yhteiskunta

Näin saat täydellisen ruokavalion!

Anteeksi iltalehtityylinen otsikko, mutta tämä vähän niinkuin liittyy asiaan. Lilyn eri blogeissa ja muuallakin netissä, lehdissä, televisiossa jne. esitellään jatkuvasti ainoita oikeita ruokavaliota, jotka koostuvat erinäisistä listoista vältettäviä ja suosittavia ruoka-aineita, joskus jopa täsmällisistä grammamääräisistä ruokavalio-ohjelmista. Luvataan laihtumista, energisyyttä, terveyttä ja niin edelleen. Menee siinä pienellä ihmisellä pää sekaisin, varsinkin kun lähteet vaihtelevat ravitsemusterapeuteista yhden ihmisen mutu-kokemuksiin.

 

Pistän minäkin lusikkani soppaan, ja esitten teille mullistavat täydellisen yleispätevät terveellisen ja hyvää oloa tuottavan ruokavalion periaatteet:

1. Syö ruokaa. Syö pääasiassa hyvää oikeaa ruokaa. Sellaista josta tykkäät ja josta tiedät mitä se sisältää. Vaihtele raaka-aineita ja opettele kokkaamaan itse tai valitse tasokas ravintola. Kaikki varmaan ovat jo pienenä oppineet mikä on ”oikean ruuan” ja esimerkiksi jälkkärin ero – tätä voi soveltaa hyvin aikuisiinkin. Jälkkäriähän saa vasta kun lautanen on tyhjä, joten syö ensin sitä oikeaa ruokaa niin paljon kuin napa vetää.

2. Älä syö ruokaa, josta tulee paha olo. Ainakaan kovin usein. Jos tiedät, että ruoka-aine X ei sovi sinulle, jätä väliin. Jos tiedät, että suklaasta tulee enemmän hyvä mieli kuin sokeridarra (jota en muuten ole itse ainakaan aikuisiällä ikinä kokenut), voit syödä suklaata silloin kuin huvittaa, koska aikuiset ihmiset saavat päättää itse. Mistä pääsemmekin kohtaan:

3. Jos syöt herkkuja, nauti niistä. Joku fiksumpi – en valitettavasti enää muista kuka – joskus sanoi, että karkilla ruokitaan mieltä eikä ruumista, ja jos mieli kokee katumusta, sekin herkuttelu meni hukkaan. Nauti siis sokerisi/ viinisi/ sipsisi hyvällä omallatunnolla.

4. Tee ruuastasi herkkusi. Sinänsä inhoan herkku-sanan käyttöö kohdan 3 kaltaisessa merkityksessä: jotain, mikä on hyvää mutta jota ei oikeastaan saisi syödä. Jännä kyllä kuitenkin hyvin laitettu oikea ruoka voi olla yhtä hyvää tai jopa paljon parempaa kuin jätski tai mäkkäriateria. Opettele kokkaamaan niin hyvin, että saat ruuasta samalla kertaa sekä ravintoaineet että päivittäisen makunautinnon.

 

Toteuttamalla tätä neljän kohdan ohjelmaa takaan, että ainakin v****taa vähemmän, koska hyvä ruoka parempi mieli.

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta Höpsöä