MeNaiset Sport (5/2014) kirjoitti alkoholittomuuden yleistymisestä ”hyvinvointibuumin” myötä. Kuulemma ”sporttisia naisia juttuttaessa on käynyt, ilmi, että alkoholittomuus on enemmän säänöt kuin poikkeus”.

Aijaa, en minä vaan ole huomannut.

(Kuva: http://www.agoga.com.au/training-and-alcohol/)

Useimmat tuntemistani ihmisistä juovat alkoholia ainakin satunnaisesti, vaikka he kävisivät salilla. Oikeastaan on jopa huvittavaa, että jotkut tuttuni pitävät yllä äärimmäisen tiukkaa dieettiä tai kulkevat puolet päivästä nälissään ”pätkäpaaston” takia, mutta silti heti sopivan tilaisuuden tullen tarttuvat olut- tai siideripulloon. Eikö niitä kaloreita olisi helpompi karsia juomista kuin aamupalasta?

Vaikka jotkut ”spottinaiset” olisivatkin ryhtyneet tipattomalle, juominen tuntuu olevan kulttuurissamme sen verran tiukasti pinttynyt tapa, että holittomat ihmiset ovat edelleen harvassa. Tästä syntyy mielenkiintoinen ristiriita: toisaalta tipattomuus kuntoilun vuoksi tuntuu melko äärimmäiseltä teolta; toisaalta mediassa luodaan jatkuvasti mielikuvaa, että se ehdottomasti kuuluisi asiaan.

(Kuva: Someecards.com)

Samaisen MeNaiset Sportin toisessa jutussa haastateltu radiojuontaja Tuija Pehkonen kertoo: ”Treenaamisen lisäksi tykkään bilettää ja syödä suklaata. On ihanaa, etteivät ne sulje pois toisiaan.” Ja miksi pitäisikään?

PT-Katrin ja muutamien muiden lukemieni lehtijuttujen mukaan pari lasillista ei pitäisi merkittävästi vaikuttaa liikunnan tuloksiin, mutta pilkkuun asti bilettäminen perseet olalle -hengessä sabotoi sekä saman päivän treenistä palautumisen että seuraavan päivän treenimahdollisuudet. Jossain KuntoPlus-lehden numerossa (en valitettavasti muista missä) kerrottiin tutkimuksesta, jonka mukaan urheilun jälkeinen drinkki heikentää mitattavia tuloksia keskimäärin 10 %. Kilpajuoksijalle tämä voi toki tarkoittaa ratkaisevien sadasosasekuntien menettämistä, mutta lieneekö tavalliselle kuntoilijalle paljoa väliä sillä, nostaako ensi kerralla penkistä kilon vai 900 g enemmän? Fit-lehden (4/2014) mukaan taas ”runsas alkoholin käyttö heikentää ja pienentää lihaksia” esimerkiksi alkoholisteilla, mutta ”muutama siideri silloin tällöin tai edes hieman railakkaampi ravintolareissu kerran kuukaudessa eivät tuhoa treenisi tuloksia”.

Tipattomuus, äärimmisen tiukat ruokavaliot ja muut kuntoiluun usein liitettävät lieveilmiöt perustuvat ajatukseen, että jokainen salilla kävijä haluaa treenata kuin kilpaurheilija, jolloin ”tulokset” ovat se ainoa ja ensisijainen tarkoitus. Vaan entäpä jos treenaa vain huvin ja harrastuksen vuoksi, ja haluaa silti nauttia myös elämän muista iloista, mukaanlukien suklaasta ja viinistä? Uskoisin, että punttitreeni ja saunalonkero on kuitenkin parempi yhdistelmä kuin saunalonkero ilman punttitreeniä, sekä hauskuuden että terveyden kannalta.

(Kuva: Someecards.com)