Olen viime aikoina törmännyt pari kertaa uuteen ja varsin yllättävään ilmiöön: turhautumiseen siitä, että treenit ovat liian helppoja tai treeniympäristö ei anna tarpeeksi mahdollisuuksia asettaa itselleen haasteita.

Muutama päivä sitten päätin lähteä kokeilemaan ”street workout park”in nimellä yliopiston liikuntainfossa mainostettua ulkojumppapaikkaa, mielessäni Instagarm-videot, joissa lauma bodattuja nuoria miehiä heittelee tuplavoltteja tangolta toiselle. Kun saavuin puistoon, karu totuus paljastui: tarjolla oli lähinnä paikallaan poljettavia steppereitä ja jokunen muu kuntosalilaitteen näköinen hökötys, ja seurana pari puiston laidalla torkkuvaa puliakkaa.

Seuraavana päivänä, eilinen pettymys mielessä, päätin mennä skipata tavanomaisen joogatuntini ja mennä crossfitiin, kun ohjelmassa oli kaiken lisäksi suosikkiani painonnostoa. Aikataulusyistä jouduin kuitenkin aloittelijoiden ryhmään – tässä kohti mainittakoon, että kaikki ryhmät ovat käytännössä sekaryhmiä, ja minulle oli kerrottu, että myös aloittelijoiden tunniksi merkityllä tunnilla voi tehdä ihan tavallisen päivän treenin. Kyseisessä ryhmässä tunnin ”painonnosto”osuus olikin tekniikkaharjoittelua mielikuvitustangolla (! siis ei edes tyhjällä tangolla). Metcon sentään oli hyvä, ja jäin sen jälkeen itsekseni treenaamaan työntöä ihan oikeilla painoilla.

Vahingossa liian helppoihin treeneihin tai ei-houkuttelevaan treenympäristöön joutumisessa on kaksi ongelmaa. Vaikka myös rauhallinen ja palauttava harjoittelu on todellä tärkeää, silloin, kun haluaisi oikeasti kehittävää ja tehokasta treeniä, hiimailu tuntuu lähinnä hukkaan heitetyltä ajalta. Kroppaa ei saa rasitettua niin, että siitä olisi oikeasti hyötyä, mutta harjoittelu ei laadultaan ole myöskään esimerkiksi liikkuvuutta tai peruskestävyyttä kehittävää tai kehoa huoltavaa.

Toiseksi, varsinkin ohjatussa liikunnassa omaa tasoa heikompana kohtelu syö motivaatiota ja itsetuntoa: edelleenkö hinkkaan tätä samaa aloittelijoiden treeniä, enkö muka pysty parempaan? Minulle ei ole mikään ongelma mennä basic-tason joogatunnille, jos haluan simppelin ja rentoutavan harjoituksen, mutta toisina päivinä helppo ja mukava yksinkertaisesti ei ole tarpeeksi, ei kropalle eikä mielelle.