Medvednica

20160305_143653 (2).jpg

Vaihtarikaverini bongasi sattumalta Facebookista ryhmän, joka järjestää kaikille avoimia patikkarekiä Zagrebin vieressä olevalle Medvednica-”vuorelle”. ”Vuori” lainausmerkeissä siksi, että kooltaan kyseinen mäki on ehkä hieman tavanomaista tunturia suurempi. Joka tapauksessa paikka on suosittu ulkoilualue, jossa on lukuisia erilaisia patikkareittejä. Viime viikon lauantaina sääennuste lupasi kaunista ja aurinkoista ilmaa, joten päätimme lähteä muutaman kaverini kanssa mukaan rektelle.

Ajoimme Zagrebin keskustasta ensin ratikalla ja sitten bussilla ulkoilualueen laidalle. Sieltä polku lähti kipuamaan ylös mäen rinnettä. Järjestäjät olivat vannottaneet laittamaan kunnolliset kengät ja varoittaneet mudasta ja lumesta. Minä olin ottanut Suomesta mukaan ainoastaan tavanomaiset juoksulenkkarit kaikkia ulkoliikuntalajeja varten, mutta arvelin selviäväni ongelmitta. Eteläeurooppalaiset, varmaan säikkyvät heti jos jossain on pari hippua jotain valkoista.

20160305_111504 (2).jpg

20160305_120103 (2).jpg

No ei se ihan niin mennyt. Alusta asti polku muistutti enemmän mutaista puroa kuin ihmisille tarkoitettua kulkuväylää, ja syy selvisi ylhäällä: huipun tuntumassa lunta oli puoleen sääreen asti, ja alempana oleva kosteus siitä lähtevää sulamisvettä. Kenkäni olivat sukkia myöten märät jo ennen puolimatkaa, mutta sentään pysyin niillä pystyssä, toisin kuin osa vielä huonommin varustautuneista retkeläisistä. Onneksi uskoin järjestäjiä siinä, että olin pakannut mukaan varasukat, jotka sain vaihdettua taukopaikalla.

20160305_120744 (2).jpg

20160305_135721 (2).jpg

Kenkien kastumista lukuunottamatta retki oli mainio. Patikkareitti oli sopivan haastava, muttei liian uuvuttava, ja kaupungista hetkeksi luonnon keskelle pääseminen virkisti. Märkien kenkien takia tosin valitsin huipulta bussikyydin kaupunkiin takaisin alas kävelyn sijaan. Taukopaikan kuppilassa olisi ollut tarjolla keittoa ja makkaraa, mutta olin varmuuden vuoksi pakannut omat lounaseväät sekä tietysti suklaata. Energiaa kyllä tarvitsikin puolentoista tunnin kiipeämisen jälkeen!

Retkiä järjestetään tiettävästi joka viikonloppu, joten tulen varmasti kiipeämään Medvedicalle useammankin kerran. Kävin tällä viikolla ostamassa vedenpitävät ulkoilukengät, jotta seuraavan kerran voin lätäköiden väistelyn sijaan keskittyä täysillä nauttimaan maisemista.

20160305_143450 (2).jpg

 

Hyvinvointi Liikunta Matkat

Uudella boksilla!

20160311_174131 (2).jpg

Tätä on pakko hehkuttaa heti: kävin eilen kokeilemassa uutta crossfit-salia. Alkuperäinen ajatukseni Zagrebiin tullessa oli käydä lähijoogassa ja -kuntosalilla. Olin jo aikaisemmin bongannut netistä pari boksia, mutta todennut niiden olevan turhan kaukana asunnoltani. Parin viikon jälkeen aloin kuitenkin ikävöidä crossfit-treenejä niin paljon, että päätin vielä kerran katsoa, miten sinne kaupungin toisella laidalla olevalle boksille pääseekään.

Hyvät puolet: ratikka vie suoraan ilman vaihtoja lähes ovelta ovelle. Huonot puolet: se ratikkamatka kestää kolmisen varttia. Lukujärjestykseni tulee kuitenkin olemaan pääosin sen verran väljä, että uskoisin ehtiväni käymään treeneissä pidemmänkin matkan päässä. Sitäpaitsi esimerkiksi läksyjä pystyy tekemään ratikassakin, jos vaan sattuu saamaan istumapaikan.

Eilisten treenien perusteella boksi vaikuttaa oiken mukavalta. Se on selvästi isompi, kuin muut crossfit-boksit joilla olen aikaisemmin käynyt, mutta tunnilla oli kaksi ohjaajaa, joten henkilökohtaista ohjausta (minun tapauksessani samat ohjeet uudestaan englanniksi) saa kyllä tarpeen mukaan. Tilaa riittää reilusti isommallekin porukalle.

Päivän treeni koostui lämittelystä turkkilaisilla ylösnousuilla ja hyvää huomenta -liikkeellä, EMOM:ista jossa oli raakatempauksia ja leukoja tai rengassoutuja ja lyhyestä keskivartalojumpasta. Käsivarsia alkoi poltella jo EMOM:in puolessa välissä, mutta ai että tuntui mahtavalta saada endorfiinit hyrräämään ja päästä jumppaamaan tutun ja rakkaan lajin parissa.

20160311_173925 (2).jpg

Crossfit Superbia, Zagrebačka avenija 108, Zagreb.

Huomasin muuten tässä myös, että nuhahuuruisilla aivoillani en tajunnut kirjoittaa mitään viime viikonlopun patikkaretkestä. Siitä juttua seuraavaksi, pysykää linjoilla!

Hyvinvointi Liikunta Matkat