Toimitus haastoi kertomaan elämänmuutoksista ja uusista aluista. Itse elän juuri nyt reaaliaikaisesti yhtä sellaista. Itseasiassa pn vaikea tajuta, että nyt on jo perjantai ja olen ollut täällä Zagrebissa jo melkein kokonaisen arkiviikon. Vähitellen alan tunnistaa katuja katsomatta karttaa joka kulmassa ja eilen ajoin jopa ratikalla, enkä eksynyt.

Kun ihminen heitetään uuteen ympäristöön, jokainen hetki on potentiaalinen uusi alku. Samaan luokkahuoneeseen sattumanvaraisesti eri puolilta maailmaa poimitut ihmiset ovat automaattisesti kavereitasi. Jonakin päivänä päätät ottaa viinin sijaan kaakaota kuppilassa, jos vaikka vielä menisitkin myöhäisillan joogatunnille, tunnilla päätät huvikseen venyttää pään lattiaan prasarita padottanasanasta ja yhtäkkiä opettaja ilmestyy taaksesi nostamaan sinut päälläseisontaan keskellä huonetta, ensimmäistä kertaa ikinä.

Usean eri elämänmuutoksen kokemuksella uudet alut ovat stressaavia. Vaikeaselkoisen byrokratian tai liian monimutkaisesti toimivan suihkun kanssa tapellessa olen useamman kerran ihmetellyt, miksen vaan jäänyt Suomeen, jossa oli kaikki oikein hyvin. Täällä huoneeni seinällä on taulu, jossa on Albert Einsteinin kuuluisa lause: “Life is like riding a bicycle. To keep your balance, you must keep moving.” Stressistä huolimatta uudet alut – isot ja pienet – antavat mahdollisuuden tarkastella sekä omaa itseä että ympäröivää maailmaa uudesta näkökulmasta. Silloin on mahdollista löytää itsestään uusia vahvuuksia ja taitoja, joita tutussa ja turvallisessa ympäristössä ei tulisi ikinä kokeiltua.