Pari sanaa painonnostosta

Suunnilleen vuosi sitten en vielä edes tiennyt, mitä on painonnosto. Siis onks sillä jotain eroa kuntosalilla käymiseen? Järkytyin suuresti, kun näin crossfit-valmentajamme omissa treeneissään kiskaisevan tangon jossa oli ihan hirveästi kiekkoja pään päälle(!) ja selostin tuohtuneena havaintojani tästä selvästi vaarallisesta ja yli-inhimillisiä voimia vaativasta liikkeestä kotiin päästyäni. Siinähän voi vaikka pudottaa tangon päähänsä!

Sitten törmäsin johonkin youtube-videoon ja googlasin lisää. Ahaa, tämähän on joku juttu mistä ihmiset kilpailee. Ai oikein olympialaisissakin? Tuo vaalea suomalainen tyttö (toim. huom. Anna Everi) saa tuon näyttämään jopa aika hauskalta. Mutta en minä kyllä tuommoista voisi harrastaa, eikä paljon kiinnostakaan. Näyttää ihan liian vaikealta.

Sitten aloitin crossfitin, ja joku kerta harhauduin tunnille, joka salin jumppakalenterissa kulkee mystisellä nimellä ”crossfit tekniikka”. Siellä tehtiin raakatempauksia (suom. huom. ilman kyykkyä). Aloin päästä vähän hajulle, ja päätin mennä toistekin. Seuraavilla kerroilla opeteltiin rinnallevetoa, työntöä saksiin ja lopulta tempauksia ”täysversiona” (tosin tasapuolisuuden vuosi mainittakoon myös köysikiipeily ja käsilläseisonta, jotka eivät suoranaisesti liity aiheeseen). Vaikeaa, mutta tietyllä masokistisella tavalla tosi kivaa, suorastaan koukuttavaa.

Nyt, vuotta myöhemmin siitä, kun en edes ollut kuullut lajista nimeltä painonnosto, voin sanoa harrastavani sitä crossfitin ohella. Kaikkeen sitä päänsä työntää, kun ei pidä varaansa.