Pitkä viikonloppu purjehtimassa

Jo alkukesästä asti olin haaveillut purjehtimaan pääsemisestä, ja kun viimein sekä sääennusteet näyttivät muuta kuin vesisadetta ja kalenteri tyhjää, päätin hylätä gradunkirjoitussuunnitelmat ja ottaa junan Helsinkiin.

Lähdimme perjantaina isäni veneellä kohti Pellinkiä. Tuuli oli navakka vastainen ja maininki parhaimmillaan parimetristä, joten olimme koko miehistö puolimatkaan mennessä märkiä sadevaatteista huolimatta. Silti avoin ulappa ja hiuksia tuivertava tuuli tuntuivat vievän mennessään kaikki arkiset stressinaiheet ja pikkuharmit. Vaaleanpunainen auringonlasku ja saaressa toisten veneilijöiden jäljiltä lämmin sauna viimeistään palkitsivat väsyneen purjehtijan.

Lauantaiaamuna heräsimme auringonpaisteeseen ja edellispäivää huomattavasti kevyempään tuuleen. Jatkoimme matkaa kohti Loviisan edustaa tuttaviemme mökille. Meri näytti parasta puoltaan: kannella tarkeni shortseissa ja matka eteni leppoisasti laitamyötäisessä. Hieman liiankin leppoisasti – olimme vähällä eksyä kokonaan reitiltä! Onneksi huomasimme virheen ennen matalikoille ajautumista ja pääsimme turvallisesti takaisin väylälle.

Sunnuntaina mökkirannassa hyvin nukutun yön jälkeen käänsimme kurssin takaisin kohti Helsinkiä. Pysähdyimme Pellingin kohdalla jättämään seuraavaksi päiväksi kouluun menevän ystäväni bussille ja jatkoimme vielä matkaa Pirttisaareen. Iltapurjehdus tarjoili mukavan sivutuulen ja pehmeän mainigin lisäksi jälleen hienoja auringonlaskumaisemia. Pirttisaaren rannassa kuuntelimme ulkona navakoituvaa tuulta pastaa trangialla keitellen ja punaviiniä juoden ja olimme kiitollisia suojaisasta satamalahdesta.

Tänään matka jatkui vielä parinkymmenen merimailin verran Helsinkiin hieman harmaassa ja tihkusateisessa, mutta muuten mukavassa säässä. Perille päästyä pursiseuran sauna tuntui taivaalliselta, ja niin varmasti kohta myös oikea sänky kolmen retkipatjayön jälkeen. Fyysisestä väsymyksen huolimatta purjehdusretki todella virkisti ja rentoutti mieltä – ensi kesänä uudestaan!