Pukuhuoneujous

Kuvakaappaus: Yle.fi

Yle uutisoi uimahallien erilaisista käytännöistä ottaa uskonnolliset ja etniset vähemmistöt huomioon sallittujen uimapukutyyppien ja pesutilojen suhteen. Monissa kulttuureissa alastomuus on tabu ja siksi uimahallien suihkuissa käyminen tai vastakkaiselle sukupuolelle perusuikkarissa näyttäytyminen vaikeaa, jollei mahdotonta. Kuten jutussakin viitattiin, burkinien (=burkha-uimapuku) käyttäjät eivät kuitenkaan ole ainoa ryhmä, jolle alasti vieraiden ihmisten seurassa oleminen on kiusallista.

Muistan edelleen elävästi yläasteella, kun ennen liikuntatunteja osa tytöistä kävi vaihtamassa vaatteet pukuhuoneen vessassa. Tämä tietysti harmitti meitä muita, kun ainoa vessakoppi oli koko ajan varattu, ja toisilla olisi oikeasti ollut pissahätä. Omat silmäni kuitenkin avautuivat, kun terveystiedon kirjassamme sukupuolikasvatuksen osasssa sanottiin jotakuinkin näin: Jokaisella on oikeus päättää, minkä verran näyttää muille kehostaan. Miten tämä on huomioitu esimerkiksi koulunne liikuntatunneilla? No ei tasan mitenkään!

Tiedän suomalaisia aikuisia ihmisiä, jotka jumppatunnin jälkeen odottavat kaikkien muiden poistuvan pukkarista, ennen kuin menevät itse suihkuun. Voin vain kuvitella, miltä alasti kymmenien tuntemattomien ihmisten keskellä pyöriminen tuntuu ihmisestä, joka ei ole tottunut saunakulttuuriin saati edes meille normaaleissa kesävaatteissa ulkona liikkumiseen.

Olisi tietysti hienoa, jos kaikki hyväksyisivät oman kroppansa ja kantaisivat sitä ylpeydellä, vaikka siinä olisi jokunen jenkkakahva,  raskausarpi tai vain yksi tissi. Kun kuitenkin tähän on vielä matkaa, olisi suotavaa, että keneltäkään ei jäisi hyvä ja mieluinen harrastus välistä vain siksi, että liikuntapaikkojen pukuhuoneet on rakennettu unohtaen ne, jotka eivät halua esitellä vartaloaan tuntemattomille.