Stressitön elämä, osa 2: vuorokausi valittamatta

Tartuin hetken mielijohteesta maanantaina Facebookissa olleeseen haasteeseen olla 24 tuntia valittamatta. Näitä erilaisia positiivisuushaasteitahan liikkuu pitkin nettiä kera lupausten ihmeellisistä elämää mullistavista vaikutuksista. Itse olen suhtautunut hehkutukseen hieman skeptisesti, mutta arvelin, ettei tuosta haittaakaan liene.

En ilmeisesti ole kovin kova valittamaan, sillä päivän aikana jouduin muistuttamaan itseäni vai  muutaman kerran haasteesta. Hieman päänvaivaa tuotti se, kuinka keskustella harmittavista asioista (kuten akuuteista tietotekniikkaongelmista) ilman valittamista.

Suurimman haasteen ja oivalluksen tuottivat yllättäen päivän aikana kohtaamani toiset ihmiset, jotka valittivat pikkuasioista. Valittajien mielentila yritti heti tarttua minuunkin, ja olisi tehnyt mieli jatkaa matkaa valittamaan seuraavalle ihmiselle edellisen valittamisesta. Ihan hullua, vai mitä?

Vaikka en ole valmis allekirjoittamaan väitteitä vuorokauden valittamattomuuden maatajärisyttävistä voimista, haaste avasi silmiä sille, kuinka helposti turhaa negatiivisuutta leviää ihmisestä toiseen. Tottakai mieltä painavista ja ahdistavista asioista saa ja pitää puhua, vaikka ne olisivat toisen näkökulmasta kuinka pieniä, mutta valittaminen valittamisen vuoksi syö tarpeettomasti sekä kertojan että kuulijan energiaa. Aion siis kiinnittää asiaan huomiota jatkossakin.