Suklaapurukumi eli Miksi en postannut seuraavaa tsemppireseptiä

Jotkut lukijoista ovatkin varmaan odotelleet, missä lupaamani viime viikon toinen uusi resepti viipyy. Alkuperäinen suunnitelmani oli leipoa jotain viikonloppuna, mutta olin perjantain ulkoruokinnalla ja sen jälkeen elelin äidin työkeikalta Ilomantsista tuomilla aivan taivaallisilla gluteenittomilla karjalanpiirakoilla, joten leipominen jäi sunnuntai-iltapäivään.

Päätin kokeilla Hanna Skyttän hyväksi todetun Fuel Food -keittokirjan protkis- eli proteiinipätkisohjetta. Helpon kuuloisiin suklaapatukoihin tuli melko lailla tavalliset raakasuklaan ainekset sekä reilusti proteiinijauhetta. Ajattelin, että heraproteiinihan on vähän niinkun maitojauhetta, joten tästä tulee varmaan vähän niinkun maitosuklaata. No, ei mennyt ihan niinkun Strömsössä.

Luultavasti virhe tapahtui siinä, että vaihtelin ainesosia omaan keittiööni sopivammiksi, koska en päässyt sunnuntaina luontaistuotekauppaan hakemaan kaseiiniproteiinia, steviaa tai jotain mystistä superfoodjauhetta jonka nimen ehdin jo unohtaa. Ehkä tarkasti ohjetta noudattamalla olisi voinut saadakin aikaan ihan hyvää suklaata. Ehkä. Joka tapauksessa oma versioni muistuttaa lähinnä kivikovaa syödessä purkkamaiseksi hampaisiin tarttuvaksi mönjäksi muuttuvaa jotakin, joka on makua lukuunottamatta aika kaukana alkuperäisistä pätkikisistä. Joten en vaivaudu postaamaan oman räpellykseni reseptiä siltä varalta, että joku sattuisi sitä erehdyksessä kokeilemaan.

Mielestäni viikon tavoite kahdesta uudesta reseptistä on kuitenkin täytetty (vaikka toinen menikin pilalle), sitäpaitsi jos lasketaan mukaan myös uudet ruuat joita olen syönyt, listalle voidaan listätä muun muassa kampasimpukat ja oikeasti hyvät gluteenittomat karjalanpiirakat.

Onnistuneempia kokeiluita odotellessa mukavaa alkuviikkoa lukijoille!