Suomalainen vs. kroatialainen crossfit

Mitä eroa on suomalaisella* ja kroatialaisella crossfitilla? No ainakin:

– Valmentajat ovat helvetin nipoja todella huolellisia tekniikka- ja turvallisuusasioissa. Esimerkiksi kuulemma burpee-tekniikkani (ai onko sellainenkin olemassa?) oli virheellinen niin, että: ”you are trying to break your knees every time”, eikä boksilta saa hypätä alas, koska: ”we are trying to protect your ankles.” En tiedä onko kyse vieraskoreudesta vai epänormaalin korkeasta työmoraalista. Joensuussa taas meille yritettiin opettaa touch-and-go-tekniikkaa boksihyppyihin.

– Kaikkeen pitää olla pari. Vaikka sitten siihen, että metconissa toinen tekee wallballeja sillä aikaa kun toinen hyppii narua. Suomessa paritreenit olivat suosikkejani, mutta niitä oli ehkä kahdesti kuussa, ja silloin kyse todella oli joukkuelajeista.

– Wallballeja muuten tehdään lähes joka treenissä. Suomessa ehkä kerran viikossa, jos sitäkään.

– Ilman kelloa tehtävät osuudetkin pitää tehdä käytännössä for time. Parikin kertaa kyykkyjen tai työntöjen viimeiset toistot ovat jääneet tekemättä, kun aika on loppunut kesken. Toisaalta Suomessakin olin yleensä viimeisten joukossa keräilemässä mavepainoja pinoon.

– Ihmiset salilla tulevat paljon helpommin juttelemaan. Suomessa treenikavereihin tutustuminen vei aikaa; nyt jo parilta tunnilta tutut naamat tulevat kyselemään kuulumisia.

– Täällä treenin jälkeen kaikki putkirullaavat, siinä missä Suomessa venyteltiin. En tiedä miksi.

*) Osa eroista voi johtua siitä, että Suomessa en treenannut virallisella Crossfit Affiliatella, vaan ilman lissenssiä vastaavaa treeniä tarjoavalla salilla.

Ps. Pahoittelen kuvien puuttumista. Treeneissä ei vaan ehdi ja niiden jälkeen on liian puhki ajatellakseen. Alkulämmittelyksi poljetulla 8 km pyörämatkalla saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa.