Talvipukeutumisesta & ekaa kertaa järvenjäällä
Kun nyt kerran aloin vaateista puhumaan, niin jatketaan vielä toisenkin postauksen verran. Talvipukeutumisesta ja erityisesti ulkoliikuntaan pukeutumisesta pakkaskeleillä on ollut paljon juttua eri lehdissä ja muissa medioissa viime aikoina. Tässä minun versioni -10…-15 asteen kävelylenkille:
– Yläasteella ostettu kevyt toppatakki toimii edelleen. Alla olevista vaatteista riippuen tällä tarkenee jopa parinkymmenen asteen pakkasessa, jos pysyy liikkeessä. Toisaalta taas pienemmälle pakkaselle tai esimerkiksi juoksulenkille pukisin ohuemman kuoritakin.
– Toppatakin alle puin hihattoman perustopin ja ohuen puuvillahupparin. Tällä lämpötilalla tämä oli ihan riittävä vaatetus.
– Tädiltä saadut ulkoiluhousut ovat minulla käytössä lähes ympäri vuoden, mutta talvella puen niiden alle bambuvillaiset legginsit. Kovempia pakkasia varten tosin täytynee käydä ostamassa vielä paksummat välihousut.
– Tavalliset lenkkarit toimivat myös talvella, kun niiden alle pukee lämpimät sukat.
– Lenkkeillessä minusta mukavimpia ovat puuvillaiset pipot ja kaulahuivit, jotka eivät kutita ihoa. Kuvan pipo on tämän talven hankita, joka pääsi heti päivittäiseen käyttöön.
Sitten itse lenkkiin. Tarkoitus oli tehdä vain rauhallinen kävely järvenrantareittiä pitkin. Kuitenkin rantaan päästyäni huomasin, että jäälle on jo tallattu polkuja, ja järvellä näkyi useita hiitäjiä ja kävelijöitä, joten pakko oli tehdä vielä pieni kierros jäälle ihastelemaan auringonlaskua.
Suhtaudun yleensä hieman vainoharhaisesti järkevän varovaisesti jäällä kulkemiseen, jollei sinne ole tehty virallista jäätietä tai latua. Rannassa vastaantullut ystävällinen koiranulkoiluttaja kuitenkin vakuutti jään kantavan, minkä lisäksi jäässä näkyi lähellä rantaa poratusta avannosta ainakin parikymmentä senttiä teräsjäätä ja lisäksi pidemmällä järvellä kulki useita moottorikelkan jälkiä. Tämä rauhoitti mieltä jo sen verran, että saatoin rauhassa nauttia maisemista ja jäätävästä tuulesta raikkaasta pakkasilmasta.
