Turha kieltäytyminen = paha mieli

Tänään vuoden ensimmäistä salitreeniä tehdessäni ja uudenvuodenlupaajien invaasiota katsellessani tuli mieleeni muuan ajatus. Nythän kuuluisi alkaa tipattomalle, sokerittomalle, somettomalle ja-niin-edelleen-tammikuulle (kirjoitan tätä tabletilla saunalonkeroa hörppiessä…). Näin kerrottiin jopa eilen puoli yhdeksän uutisissa. Luvataan uutta energisempää elämää, hyvinvointia ja hoikistumista – mutta kukaan ei muista kysyä miksi, ja mikä tärkeintä: toimiiko se oikeasti?

Itsekuri ja kieltäytyminen ovat kuulemma ”tämän päivän trendejä”. Vaan miltä kuulostaa esiaviollisen seksin taikka television katsomisen kieltäminen? Aika keskiaikaiselta ja/tai lahkolaiselta. Onko tiettyjen ruokien tai ajanvietteiden leimaaminen ”synniksi” sen perustellumpaa? Epäilen.

En väheksy ihmisten tarvetta pudottaa painoa tai voida paremmin – olenhan itsekin rajannut pois omasta ruokavaliostani ruokia, joiden tiedän aiheuttavan minulle ongelmia – mutta ihmettelen sitä, että aikuiset ihmiset lähtevät tällaisiin juttuihin mukaan vain, koska muutkin tekevät niin. Erilaiset hekkulakot ja ihmedieetit ovat yleensä vaikeita noudattaa, ja johtavat lopulta repsahdukseen. Tällöin ainoaksi lopputulokseksi jää paha mieli ja morkkis siitä, ettei pystynyt pitämään uudenvuodenlupausta, joka ei edes ollut alunperin oma idea.