Meidän pikkuinen
Pieni heräsi taas tänä aamuna seitsemältä. Isänsä kantoi sen alakertaan, käytti pissalla, siivosi yöllä tulleet vahingot ja yritti saada vielä hetken jatkamaan uniaan tehdessään itse etätöitä.
Heräsin yhdeksältä ja syötin pikkuisen. Leikimme hetken pihalla ja kävimme pienen nukutuslenkin. Ensimmäinen päiväuniyritys jäi lyhyeksi ja hän heräsi taas leikkimään. Toisella kertaa kannoin pienen ylös omaan huoneeseensa, jossa hän nukahti heti. Sain hetken omaa aikaa, jonka käytin Masterchef-jakson katsomiseen ja tämän postauksen kirjoittamiseen.
Havahduin hetkeä myöhemmin pienen itkuun ja hain hänet alakertaan. Silittelin ja juttelin mukavia. Pieni haukotteli ja hieroi silmiään. Käytin hänet pissalla ja jatkoin vielä hetken blogia samalla pikkuiseni leikkejä silmällä pitäen. Välillä havahduin hiljaisuuteen ja hain sen jälleen pois vaarallisista paikoista tai luvattomista puuhista, mutta puuttumisista selvittiin tällä kertaa ilman itkuja. Oma kahvi vaan jäähtyi pöydälle ja kirjoittamisen keskeytyessä ajatus katosi.
Puolisoni tuli työmenoista neljän aikaan ja vei pienen pihalle. Tein meille päivällistä ja söimme pikkuisen vedellessä sikeitä lyhyen ruokauteliaisuuden ja huomionhakuisen kitinän jälkeen. Puolisoni meni päiväunille aikaisen aamuherätyksen ja työpäivän uuvuttamana. Minä leikin pienen kanssa alakerrassa ja annoin hänelle välipalaa. Tulevat hampaat kutittelivat ikeniä, jonka vuoksi kaikki suuhun laitettavat lelut ovat nyt iso hitti.
Illlalla pieni nukahti iltaruoan jälkeen syliin vielä katsoessani kymppiuutisia. Olimme molemmat väsyneitä päivän touhuiluista. Vein hänet ylös omaan huoneeseensa, jonka jälkeen hän kitisi vielä hetken ennen nukahtamista. Onneksi yöherätyksiä on enää harvoin ja aamu alkaa usein vasta kuuden tai seitsemän aikaan. Ensimmäiset neljä kuukautta ensimmäinen itku ja mahdollinen lopullinen aamuherätys tuli lähes aina neljältä yöllä. Se oli työssäkäynnin ohella melko rankkaa.
Pikkuisemme on nyt 4 kuukautta. Hän on rauhoittunut alun jälkeen jo hieman, mutta keksii koko ajan uusia kujeita päämme menoksi. Elämä perheenä on ollut uutta meille kaikille ja samalla hyvää harjoitusta, jos joskus päättäisimme yrittää saada lapsia. Ai niin! Tämä pikkuisemme on siis koiranpentu, ajattelitko jotain muuta? Niinpä. Aika hyvä simulaattori.
Noora
Lisää juttuja pikkuisesta:
Koiranpentu ja 20 ystäväkirjakysymystä