11: Joulukorttipolitiikka

Päätin joulukuun alussa kokeilla päivittäistä postausta tekemällä joulukalenterin jouluaiheista. Jos haluat osaksi kalenterin sisältöjä, ota haltuun mun päivittäinen jouluäänestys Instagramissa @nooraroon. 

11. luukku: Joulukortit

Mikä on sun joulukorttipolitiikka? Tunnustan, etten itse ole lähettänyt kortteja enää muutamaan vuoteen. Instagram-seuraajistani hieman yli puolet lähettää yhä kortteja, mutta lähes kaikki tykkäävät niiden saamisesta.

Muistan mummoni joulukorttipolitiikan. Mummo säästi aina joulukortit ja katseli niitä monta kertaa. Hän todella piti korttien saamisesta. Mutta säästämiseen oli myös toinen syy. Mummo katsoi saamiensa korttien perusteella, keitä hänen itse piti muistaa ja lähetti kortit samoille tyypeille. Eikä kyse ollut suinkaan mistään kyräilystä sen suhteen, ettei mummo olisi halunnut muistaa niitä, jotka eivät korttia lähettäneet. Hän vaan halusi varmistaa, ettei kortin lähettäneille tulisi paha mieli. 

Itse muistan saaneeni postin mukana kortteja vain enoltani ja tältä edesmenneeltä mummoltani. Joskus myös tädiltä. Muuten kortit ovat tulleet lähinnä pakettien mukana kavereilta. Osa lapsia saaneista kavereista on myös saattanut lähettää kuvakortin muksustaan joko diginä tai postin mukana. Mielenkiinnosta kysyin Instagramissa haluavatko ihmiset saada korttinsa diginä vai paperina. Itse tykkään toki oikeista korteista tosi paljon, mutta digikorttien osalta ei tule säilömisongelmaa. Ne on helpompi säilöä pidempään. Yksi ystäväni kertoi vastikään ratkaisseen korttiongelman Postin appilla, jonne pystyi suoraan lataamaan jouluisen kuvan ja ystävien osoitteet. Posti lähetti kuvasta tehdyn oikean kortin kaikille listalla oleville. Kätevää!

Ihailen ihmisiä, jotka askartelevat korttinsa itse. Näihin lukeutuu yli puolet mun Instagram-tarinan kyselyynkin vastanneista. Itse ostan muutaman joulukortin vuosittain ja annan pakettien mukana ystäville. Mulle on tärkeää, että kyseiset yksilöt on tarkoin valittuja. Yhtenä jouluna järjestimme hyvän ystäväni kanssa kaksin pikkujoulut, joissa askartelimme kortteja. Toimimme aikoinaan yhdessä kerhonohjaajina lapsille, joten teema oli meille varsin luonteva. Tuon jälkeen mun matto oli täynnä glitteriä, eikä teemaa enää toistettu. Mutta hasukaa meillä oli!

Tänään ei ole luvassa illalla joulujuttuja, vaan ilta menee chilleissä tunnelmissa sulatellen päivän suuria päätöksiä. Niistä blogissa juttua ehkä joskus myöhemmin vielä. 

 

– Noora

 

Psst! Tsekkaa myös muita joulukalenteripostauksia:

Luukku 6: Kulkuset ja ne muut
 
Luukku 8: Pikkujoulut
 
Luukku 10: Paras porkkanalaatikko