16: Tämä on paras joulusuklaa!
Päätin joulukuun alussa kokeilla päivittäistä postausta tekemällä joulukalenterin jouluaiheista. Jos haluat osaksi kalenterin sisältöjä, ota haltuun mun päivittäinen jouluäänestys Instagramissa @nooraroon.
16. luukku: Joulusuklaat
Joulun kunniaksi suklaaraati kokoontui ja äänesti suosikit Instagramissa. Raati oli yksimielisesti sitä mieltä, että suklaa kuuluu jouluun – rohkeneekohan kukaan väittää vastaankaan? Testasin yleisen kysymyksen lisäksi mielipiteitä tunteita herättävimmistä joulusuklaaherkuista. Kaiken kruunasi se ikuisuuskysymys konvehtirasiasta, johon tosin sain jo palautteen Aladdin-unohduksesta. Pähkinäallergikkona se ei kuulu mun normaalivalikoimaan ja siksi otin kyselyyn vain ne kaksi ”mainstreameintä” vaihtoehtoa.
Mulle Budapest oli pitkään joulusuklaa numero 1. Sain ensimmäisen Budapest-rasiani aikoinaan enoltani, jolla oli tapana postittaa sellaiset mulle ja siskolleni jouluna. Kiitos eno! Siitä tuli yksi mun joulun lempisuklaista. Budpestit herättävät paljon tunteita. Niistä joko tykkää tai niitä vihaa. Mä tykkään Budapestien rasvaisuudesta, joka on jotenkin koukuttavaa. Niistä erikoismauista en kuitenkaan niin paljoa. Koin Budapest-himoissani yhtenä jouluna järkytyksen. Mietin jouluherkkujen syönnin jälkeen erikoista olotilaani, jolloin yksi seurueesta kertoi Budapestien sisältävän mantelia. En ollut koskaan aiemmin reagoinut kyseiselle suklaalle, mutta tuon jälkeen olen suhtautunut näihin vähän varauksella. Manteli ei aiheuta mulle hengenvaaraa, kuten serkkunsa pähkinä, mutta allergioilla leikkiminen ei nyt koskaan ole kovin järkevääkään.
Vihreäkuulajoulutorttu? Vihreäkuulakeksit? Kaikkea ne keksii, että kyseinen herkku tulisi vähän ympärivuotisemmaksi. En kuitenkaan usko näiden menestykseen. VIhreitä kuulia ostetaan jouluna. Omasta lapsuudestani muistan isäni saaneen aina Vihreäkuula-rasian lahjaksi. Joskus saatoin ostaa sille itsekin sellaisen, koska isälle nämä aina upposivat (tosin niin ehkä useimmat jouluherkut). Itse söin ja syön yleensä yhden kuulan, jonka jälkeen totean ne ihan liian makeiksi ja yksitoikkoisiksi omaan makuuni. Pähkinäallergikkona joudun jättämään konvehtirasioiden herkuista aina osan muille syötäväksi. Muistan mummoni havainneen asian ja korvanneen tulevana vuosina mun konvehtirasian näillä pallomarmeladeilla. Olin suklaafanina hitusen järkyttynyt, mutta onneksi konvehdeista ei ole meidän joulunvietossa vielä koskaan ollut pulaa.
Tässä on sitten se toinen lapsuuden suosikkini. Juliat olivat MUN juttu. Niitä ei muiden paketeista löytynyt. Vaikka haukuin edellä marmeladit, on olemassa muoto, jossa ne menevät mullekin – päällystettynä sukalalla (hei, tietenkin!). Juliat ovat muita suklaakonvehteja raikkaampia tuon marmeladisisuksen vuoksi, joten niitä pystyy mun mittakaavalla jotenkin helpommin syömään, vaikka olisi jo vähän paha olo suklaansyönnistä. Ne on vähän niin kuin suklaaövereiden välipala. ;) Haha, kuulostan nyt siltä kuin vetäisin konvehteja ihan huolella olotilasta riippumatta, mutta näin ei toki ole. Olen itseasiassa usein sekä perheeni että kavereideni keskuudessa ainoa, joka ei pysty syömään edes suklaapatukkaa kerralla, vaan ottaa pari palaa ja palaa rikospaikalle myöhemmin uuden himon yllättäessä. Teen tälläkin hetkellä aika paljon salapoliisityötä piilottaakseni mun pahan päivän varalle ostetut herkut puolisoltani, joka muuten napsii ne nopeasti parempiin suihin.
After Eightistä meillä oli aiemmin perheessä vitsi, että saa avata vain kahdeksan jälkeen. Se oli oikeastaan aika hyvä, sillä näin suklaat säästyivät kauemmin ja lopulta ei käynyt mielessäkään ottaa aftereita ennen kahdeksaa. Tää oli aina se viimeinen paketti, joka aukaistiin. After Eightejä en muista montaa kertaa saaneeni joululahjaksi. Lapsuudessa ne olivat mielessäni ehkä enemmän aikuisten herkkuja. Tykkään niistä paljon, mutta en voi syödä montaa kerralla. Tuo minttutäyte on jotenkin niin makea.
Se kaikkien aikojen paras joulusuklaa
Mutta mun kaikkien aikojen suosikin jätin äänestyslistalta pois. Se on herkku, jota saan vain jouluisin – muuten sitä ei taida Suomen kaupoista löytyäkään. Se kaikkein ihanin, suussasulavin, överein suklaakonvehti. Paras joulusuklaa, mitä kuvitella saattaa. Nimittäin: Moritzin Jääsuklaa. Tämä.
Lainasin kuvan Foodien verkkosivuilta, koska oma boksini on vielä kyseisestä paikasta toimituksessa. Aiemmin kerroinkin, että tilaamme ruoat aina viikoittain kotiin Foodiesta ja tällä viikolla sain lisätä jääsuklaan listalle. Vihdoin. En ole uskaltanut tilata aiemmin, sillä haluan näitä olevan vielä jäljellä joulupäivän leffamaratoniinkin. Ja kuten mainitsin, salapoliisin työ on hankalaa, etenkin jos haluaa säilyttää rasian jääkaapissa, josta nautittuna nämä ovat parhaimmillaan. Jääsuklaat muistuttavat paljon itsetehtyjä konvehteja. Muistan äidin tehneen suklaakonvehteja sellaisiin pieniin metallinväriisiin ”muffinssimuotteihin” siskon koulun myyjäisiin. Nämä maistuvat aika samalle. Tosi rasvaisia, tarpeeksi makeita, mutteivät liian makeita ja niin suussa sulavia. Ihan parhaita ikinä!
Vielä yksi kysymys leijuu ilmassa. Miten kävi sen vuosittaisen konvehtiskaban, joka herättää aina mielipiteitä molempiin suuntiin. Itse äänestin pähkinäallergikkona ja suurena tryffelifanina Pandan puolesta niistä ananaskonvehdeista huolimatta, mutta.
Siitä huolimatta Fazer vei aika kirkkaan voiton. Allergikkona edustanen vähemmistöä. Olen myös ollut usein ainoa, joka vetää ne ananaskonvehditkin – ei ne pahoja ole, vaikka eivät myöskään mun ensimmäinen vaihtoehto.
Alkoipa tehdä mieli suklaata. Onneksi eilen juuri tulimme laivalta ja pääsen halutessani herkuttelemaan Fazerin Dumlesuklaalla heti, kun haluan. Joulun aikaan annan itselleni luvan syödä suklaata ilman omantunnontuskia. Liikun kuitenkin normaalisti ja joulu on vain kerran vuodessa.
Ihania herkutteluhetkiä teidän kaikkien jouluun!
– Noora
Lue lisää jouluherkuttelupostauksia: