Meillä on ollut joka kesä perinteenät mennä ainakin kerran Suomenlinnaan piknikille. Nappaamme eväät matkalla Stockan herkusta: mieleiset valmissalaatit, juomista, jotain herkkua ja Keskuskadun kojuista mansikat sekä herneet – suomalaiset tietenkin. Mukanani oli tällä kertaa myös kylmäkassiin sullottu pullo kuohuvaa. Pulloja on kerääntynyt lahjoina ja tuomisina viime aikoina useita ja mikä olisikaan parempi hetki tuhota niistä yksi.

Kaupasta suuntasimme lautalle (lue: lauttajonoon) Kauppatorille ja lopulta Suomenlinnan perimpään nurkkaan aitiopaikallemme merinäköalalla. Kyllä kelpaa. Hassua, miten niin täysi lautallinen ihmisiä katoaa saarella johonkin. Meidän ”piilopaikassamme” ei yleensä ole juuri muita. 

Tällä kertaa deiteistämme tuli tupladeitit, sillä ystäväpariskuntamme lähti spontaanisti mukaamme saareen. Päivä oli erilainen kuin aiempina vuosina, mutta vaihtelu oli hyvin tervetullutta. Ehkä tästä tuleekin uusi perinne! 🙂 Hassuinta oli, että ystävämme olivat hankkineet lähes indenttiset eväät kaupasta ennen lauttamatkaa. 

Sään suhteen emme olisi voineet toivoa parempaa. Helteinen tiistai oli säätiedotuksien mukaan hyvin helteinen, jättäen rusketusraidat jokaiselle auringosta Suokin kalliolla nauttineelle. Suomenlinnassa kulkiessani en voi olla miettimättä, millaista olisi asua saarella. Kesällä varmasti aika ihanaa ja hyvin rauhallista, talvella ehkä käytännön kannalta hankalaa, lauttaliikenteen ollessa harvempaa ja varmaan epävarmempaakin sään armoilla. Kuljimme asukkaiden pihan läpi hiljaa ja ihastelimme talon taakse tehtyä pientä puutarhaa. Jopa pyykit narulla näyttivät silmääni sympaattisilta – aika pysähtyi ympärille katsellessa ja tuli tunne kuin olisi tullut ajassa hieman taaksepäin.

Lähes kolme tuntia kalliolla kului hetkessä jutustellessa milloin kesäsuunnitelmista, tähän mennessä vietetyistä lomista, tulevista viikonlopuista – työhön liittyvät ajatukset ja keskustelut jätettiin mieluusti tänään vähemmälle. Pojat uskaltautuivat myös uimaan ja vakuuttelivat veden olevan lämmintä. 

Suomenlinnapiknikissä parasta on rauhallisuus. Kuten aiemmin mainitsin, ihmisiä tulee saarelle hirveän suuri määrä, mutta heistä harvat suuntaavat tälle puolelle saarta. Ja vaikka suuntaisivatkin, on kalliolla tilaa vaikka kuinka monelle piknikseurueelle. Samalla päivän vietto on rauhallista, ainoat äänet aiheutuvat omien jutustelujemme lisäksi ohi kulkevien veneiden aiheuttamista alloista ja satunnaisesti yli lentävistä lentokoneista. Lokit ja hanhet toki tuovat omat luontoäänensä mukanaan, mutta tällä kertaa nekään eivät uskaltautuneet edesä lähelle piknikpaikkaamme eväistä huolimatta.

Viime vuonna Suomenlinnassa löysimme Valimon panimoravintolan, jossa joimme vielä yhdet ulkoterassilla ennen siirtymistä kaupunginvilinään. Treffipäivämme oli tuolloin sunnuntai ja muistan pitkittäneenki visiittiämme saarella mahdollisimman myöhälle tietäessäni kiireiden ja työpäivän odottavan kaupungissa.

Tällä kertaa suuntasimme määrätietoisesti samoille apajilla ja innostuimme myös dinnerille panimo-oluiden ja siidereiden maistelun yhteydessä. Valimon menussa oli neljää erilaista pastaa, keittobuffet ja erilaisia salaatteja. Otimme kaikki lopulta pastaa, pojat chorizolla, minä kurpitsalla ja ystäväni carbonaran kinkulla ja pekonilla. Kurpitsa oli pastassa mulle uusi tuttavuus, mutta toimi! Tosin toi pastaan ehkä vähän liikaa makeutta mieleeni, etenkin kun tähän helteiseen hetkeen olisi tehnyt mieluummin mieli jotain suolaista. Parmesaani ja siemenet kyllä pehmensivät makuja kivasti. Normaalisti pastan päälle olisi kuulunut myös pähkinää, mutta allergian takia pyysin jättämään sen pois.

Paluumatkalle lähdimme ilta-auringon valaistessa kauniisti Suomenlinnan kadut ja rakennukset. Paluumatkalla lauttaankaan ei tarvitse jonottaa, suurimman ihmismassan jättäessä saaren jo paljon aiemmin. Me poistuimme hieman ennen kymmentä, mutta Suomenlinnasta tulee lauttoja kesäisin myöhälle yöhön saakka. Näköhavaintojen perusteella se on kesäisin myös suosittu paikka aloittaa illan vietto ennen siirtymistä kaupungin baareihin.

Perinnepäivä Suokissa oli jälleen superihana – ensi kesänä uudelleen. Kiitos ihanille ystävillemme deittipäivämme maustamisesta – meillä oli näin taatusti vielä tuplasti kivempaa!

– Noora