Mihin käytät minuuttisi?

vihersmoothiee.jpg

Luin jostain blogista (kreditoisin, jos muistaisin oikeasti mistä) lausahduksen, joka kuului suunnilleen näin:

”Meillä on kaikilla päivässä yhtä paljon minuutteja ja jokainen valitsee itse mihin omansa käyttää.”

Lause kolahti. Totta! Ihannoimme usein toisten elämäntyyliä tai aikaansaavutta esimerkiksi blgoien kautta. Mutta loppujen lopuksi kaikilla on mahdollisuus tehdä elämästään juuri sen näköinen kuin haluaa, käyttämällä omat minuuttinsa ”oikein”.

Törmäsin aiheeseen liittyvään toiseen kirjoitukseen Twitterissä. Lähes jokainen on jo kuullut Konmari-periaatteesta, jossa kaikki epäoleelliset tavarat hävitetään niin, että tilalle jää vain iloa tuottavia esineitä, joita oikeasti tarvitsee. Kuulostaa ihanalta, vaikka onkin toteutettuna haastellista. Tässä kirjoituksessa ei otettu kuitenkaan kantaa tavaroiden määrään, vaan kehotettiin konmarittamaan kalenteri – ottamaan ajankäyttö omiin käsiin ja poistamaan kaikki turhat menot agendalta. Jälleen vapauttava ajatus, jokseenkin hanakalampi toteuttaa. Alla olevat lainaukset ovat kaikki linkatusta jutusta.

IMG_0453.jpg

Teemme jotain, koska emme uskalla olla tekemättä. Yritämme miellyttää muita oman jaksamisemme kustannuksella. Tällaiset menot ovat kuin mummon perintöastiasto, joka seisoo kaapissa käyttämättömänä, mutta emme uskalla luopua siitä, koska pelkäämme sukulaisen pahoittavan mielensä tai vielä pahempaa, pelkäämme unohtavamme rakkaan mummun astiaston mukana.”

Niin totta! Sekä mummon perintöastiastosta luopuminen, että siihen rinnastettavat menot. Ensi syksynä haluankin kiinnittää enemmän huomiota siihen, täyttyykö kalenterini tapahtumille, joihin haluan osallistua vai onko joukossa jotain, minne menen vain välttääkseni syyllisyyden tunteen. 

Oma ongelmani on selkiytynyt mielessäni kirkkaaksi: Haalin liikaa tekemistä, koska en ole koskaan osannut kestää tekemisen puutetta. Ollessani joutilaana, iskee nopeasti syyllisyys siitä, etten saa mitään aikaiseksi tai tee mitään niistä asioista, joita aina ajattelen ”vielä joskus” tekeväni. Onko kellään samanlaisia tunteita? Samalla ahdistun liioista kalenterimerkinnöistä ja haluan enemmän aikaa laiskottelulle. Kamala ristiriita, josta pitäisi päästä pois. 

Jos saat siivoamisesta (tai puhtaasta kodista) iloa, voit huoleti käyttää siihen aikaa. Mutta jos siivoaminen saa joka viikko perheessänne aikaan tappelun ja ärsytystä, kannattaa miettiä, pitäisikö siivous konmarittaa elämästä.”

Tätäkin usein mietin. En niinkään siivousavun palkkaamisena vaan ennemminkin sitä iloa, jota siivoamisen aikaansaaminen mussa tuottaa. Usein elämän tuntuessa ahdistavalta, kiireiseltä ja muutenkin asioiden mennessä alamäkeä voi olla, että pelkästään kodin siivoaminen ja järjestäminen auttaa. Ei aina, mutta usein. Siivoamisessa parasta on oman työn tuloksen konkretisoituminen – se palkitsee eniten ja siksi haluankin siivota itse.

koti.jpg

Teemme paljon asioita siksi, ettemme uskalla päästää irti menneestä tai koska pelkäämme tulevaa. Roikotamme mukanamme aikaa ja energiaa syöviä ihmissuhteita ja varustaudumme tulevaan opiskelemalla, selaamalla asuntoilmoituksia ja avoimia työpaikkoja, vaikka niille ei oikeastaan olisi tarvetta.

Tämä kohta kolahti muhun niin että tuli melkein mustelma, sillä kuulun ehdottomasti ylläolevaan ”sitku”-joukkoon. Selaan noita asuntoilmoituksia ja työpaikkoja, vaikkei vaihtaminen ole akuutti asia, jota edistäisin todellisuudessa. Tällä hetkellä kirjoitan tätä parvekkeellamme, jonne paistaa koko päivän ihanasti aurinko ja nautin täysin siemauksin siitä, että asumme juuri tässä ja nyt. Talvella tilanne on toki varmasti jo toinen neliöiden sisällä käydessä ahtaaksi. Mutta nyt voin elää tässä ja nyt ja olla tuhlaamatta aikaani ylläoleviin selailuihin.

En ole lukenut Kon-mari-kirjaa, mutta voisin hyvin hyödyntää periaatetta kalenterini hallintaan. Ja alkaa siivota myös noita kaappeja, sillä sekin tuottaisi tällä hetkellä mulle suurta iloa!

Olisi hauska kuulla kommenteisssa juuri sun ajatuksiasi Kon-marista tai vaihtoehtoisia mielipiteitäkin tän periaatteen soveltamisesta elämään ja ajankäyttöön.

 

– Noora

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Aurinkolomalla Baltiassa

Aina voi oppia uutta. Tällä lomalla opin:

1) autollakin voi päästä Thaimaahan. 

2) Baltian aurinko ei polta, mutta ruskettaa.

3) Autoloma on rennoin loma ikinä ja tekee nannaa parisuhteelle.

roadtrip_jurmala_ranta.jpg

Jurmalan ranta on kymmeniä kilometrejä pitkä, loiva ranta. Se on se, joka näkyy ensimmäisen meren jälkeen lentokoneen ikkunasta lentäessä lähes mihin tahansa Euroopan kohteeseen.

Hiekka on vaaleaa, ei toki niin pehmeää kuin Thaimaassa, vaikka siihen oloani vertasinkin. Vesi on rannasta aika leväistä ja toki aika viileää vielä kesäkuussakin. Mutta auringon paistaessa hiekalla pyyheen päällä lojuessani oli olo kuin parhaalla etelänlomalla. Aurinko paistoi kuumasti, mutta pieni tuulenvire teki makoilun miellyttäväksi. Ei tullut hiki, mutta oli lämmin. Samalla huomasin, ettei aurinko ollut niin polttavaa – sain hyvin väriä, mutta en palanut. Toki aurinkosuojatkin olivat kunnossa, mutta silti ero esimerkiksi Thaimaan auringon aiheuttamiin värimuutoksiin oli suuri. Thaimaassa aina palan ensin, rasvaa tai ei ja sen jälkeen punotus muuttuu rusketukseksi. Jurmalassa ei tullut punotusta lainkaan, mutta lopputulos vain kahden päivän jälkeen oli lähes yhtä ruskea kuin Thaimassa kahden viikon jälkeen.

Rantaa kävellessä tuli yhtäkkiä käveltyä useita kilomatreja. Matka ei tuntunut pitkältä edes takaisinpäin tullessa. Väkeä oli, mutta ei liikaa. Heinäkuussa tilanne voi olla toinen. Kesäkuussa liikkeellä oli lähinnä paikallisia. Suomeakin kuulin vain pari kertaa. Eniten rannalla oli perheitä. Rantaa voi muuten myös pyöräillä, keskellä hiekkaa oli kovempi kohta, jossa oli miellyttävämpi kävelläkin kuin ihan rannan merenpuoleisessa pehmeämmässä hiekassa. WC-tiloja oli säänöllisin väliajoin, bajamajoihin avaimen saa ravintoloilta. Suosittelen maksullisia tiloja, sillä muut olivat aika saastaisia.

roadtrip_jurmala_rannalla.jpg

Jurmalan rannalla on useita ravintoloita ja kioskikahviloita, joista saa edullisesti ruokaa ja juomaa. Ruokapuoli on enemmän ”rantasafkaa”, hamppareita, grilliruokaa ja jopa sushiakin. Itse nautiskelimme kalasta ja lihasta grillistä, tosin loheni oli niin ruotoinen, ettei kyseisestä paikasta jäänyt niin kultaiset muistot. Huono tuuri.

Ihanimmat muistot jäivät rantabaarista, jossa oli riippukeinuja ja lavoista rakennettuja lekottelutuoleja. Tai oikeastaan kyse ei ollut edes baarista vaan ennemminkin pienestä kioskista. Itse nappasin tuorepuristettua appelsiinimehua riippukeinuun kaveriksi ja istuimmekin mestassa pidemmän tovin. 

Rannalla on myös Legend Beach-niminen rantaravintola (kuvassa oikealla), jossa lekottelutuolien lisäksi myös uima-allas. Paikassa voi viihtyä vaikka koko päivän, 2 tuolia maksaa 20 € ja katettu useamman hengen aurigonottopeti 100 € koko päivältä. Emme kuitenkaan menneet tällä kertaa sinne vaan valitsimme omat pyyhkeet ja hiekan hieman lähempänä Jurmalan keskustaa.

 

roadtrip_jurmala_minä.jpg

roadtrip_jurmala_rannalla3.jpg

Iltasella suuntasimme auringonlaskun ihastelun jälkeen syömään Jurmalan keskustaan. Keskusta on ehkä paikasta hieman suureellinen sana, kyseessä on loppujenlopuksi aika pieni paikka. Ravintolat ovat keskittyneet yhden kadun (Jomas iela) varrelle. Muutamia on myös lähempänä rantaa. Hintataso Jurmalan ravintoloissa oli edullisempi kuin Suomessa, mutta oman näkemykseni mukaan ei kuitenkaan niin edullinen kuin Virossa – toki hinnoissa oli paljon eroa myös paikoista riippuen. Ruokapuolelta oli vaikea löytää vegevaihtoehtoja, joten söin paljon kalaa. Mies oli onnellinen grillatuista liha-annoksista, joita tarjottiin lähes kaikissa ravintoloissa poikkeuksetta. 

roadtrip_jurmala_sunset_perfect.jpg

roadtrip_jurmala_sunset_early.jpg

Jurmala on vain lyhyen ajomatkan päässä Riikasta, joten mekin suuntasimme yhtenä päivänä aamupäiväksi Riikaan. Se on kuitenkin taas uuden postauksen paikka. 🙂

Onko sulla kokemuksia Jurmalasta tai muista Latvian kohteista? Me aloimme jo suunnitella toista retkeä vähän kauemmaksi Liettuan suuntaan, sen verran mukanaa oli.

Lue myös reissun edellinen osa täältä. 

 

-Noora

Kulttuuri Matkat Suosittelen