Helle, rantaa silmän kantamattomiin ja ihana suurkaupunki kävelykatuineen. Kaikki tämä vain 350 kilometrin päässä. Spontaani minilomamme löysi kohteensa yllättävästä paikasta.

Kesälomalla parasta on, kun voi tehdä nopeita matkapäätöksiä, elää hetkessä. Olin jo hetken aikaa stressannut lomasuunnitelmieni puutetta, kun mökkiloman jälkeen kotona ”välipäivää” viettäessämme tuli kreisi idea lähteä autolla rantalomalle Latviaan. Joo, luit ihan oikein Latviaan! Emme olleet kumpikaan siellä aiemmin käyneet, joten kohde kiinnosti myös siinä mielessä – ei pelkästään siksi, että sinne oli luvattu 25 asteen helteitä.

Pakkaaminen tuotti aluksi päänvaivaa, olihan meillä vaan yksi ilta aikaa. Nopeasti kuitenkin huomasin, että oman auton mukanaolo mahdollisti rennomman pakkausstrategian. Esimerkiksi kenkäongelmani ratkaisin heittämällä kaikki vaihtikseni takapenkille. Siellä ne sitten olisivat, jos niitä tarvitsisin, eikä kenenkään tarvitse niitä kantaa. Samaa suunnitelmaa noudattaen kassiin päätyivät myös salikamppeet ilman suurempia ongelmia sekä peräkonttiin pyöräilykypärät. Harkitsimme jopa fillarien mukaanottoa, mutta luovuimme ajatuksesta ollessamme epävarmoja parkkipaikkamahdollisuuksien turvallisuudesta.

Menimme laivalla yli Tallinnaan vasta iltapäivävuorolla, sillä päivällä piti hankkia vielä Green Card autollemme. Green Card on asiakirja, joka on hyvä olla mukana pohjoismaiden ulkopuolella omalla autolla liikuttaessa. Se näet todistaa vakuutusasiakirjojen voimassaolon. Meidän ei matkan aikana tarvinnut näyttää tätä missään, mutta tieto sen olemassaolosta toi mielenrauhan. En ollut aiemmin ajanut Tallinnan-laivaan autolla. Ollessani pienempi ajoimme usein autolla Ruotsin ja Tanskan kautta Eurooppaan, josta tulikin monia kultaisia muistoja mieleen jonottaessamme autokaistalla laivaan. Laivalla menimme suoraan päivällis-buffetiin hyödyntäen mahdollisuuden safkata riittävän hyvin ennen illan ajomatkaa.

Laiva oli Tallinnassa puoli seitsemän aikaan ja ulos jonotettuamme naputtelimme Jurmalan navigaattoriin. Suuntasimme valtatielle E67 ja aloitimme Via Baltica -retkemme kohti Latvian rajaa. Tie vei meidät ensin Pärnuun, josta jatkui rantaa pitkin Riikaan. Matkalla hauskuutimme toisiamme lukemalla naapurimaan tienviittoja ja kuuntelemalla milloin mitäkin paikallista radiokanavaa. Yhden lyhyen stopin teimme heti rajan jälkeen Hesburgerin pihalla, jossa kaikki saman reitin rekkakuskitkin tuntuivat olevan yöpalalla.

Riikassa illalla kymmenen jälkeen ajoimme suoraan kaupungin läpi. Oli jännä tunne, miten vain mökkimatkan mittaisen ajon jälkeen olikin ulkomailla ja keskustan vilinä rakennuksineen ja ihmisineen hohkasi keski-Euroopan kaupunkien tunnelmaa. Erityisesti suuret, valaistut sillat olivat näyttäviä Riikan yössä autoilevalle. Riikasta ajoi Jurmalan rannalle enää puolisen tuntia ja saavuimme hotellillemme yhdentoista maissa. 

Jurmalasta enemmän seuraavassa postauksessa. Muistakin roadtripeistä lähikohteissa olisi nastaa kuulla kommenteissa!