Unelmasta totta Portugalissa

Mikä nostaa hymyn huulillesi, saa sydämen pamppailemaan ja veren kiertämään? Mikä saisi sinut juoksemaan luokseen päätä pahkaa, pienen lapsen innolla, jos voisit tehdä mitä tahansa?

Oma vastaukseni liittyy alla oleviin kuviin. Pääsin syksyllä viimein toteuttamaan pitäaikaisen unelmani surffilomasta ihanan ystävän kanssa. Ja laji vei jalat alta, kirjaimellisesti.

Kuvankaappaus 2014-12-27 kello 0.40.10.png

Olimme puhuneet surffilomasta Portugalissa pitkään, jopa vuoden päivät. Kesällä viimein saimme loma-ajat kohtaamaan ja buukkasimme Tap Portugalin lennot Lissaboniin. Surffikohteeksi valikoitui pieni Carcavelos, vain 15 minuutin junamatkan päässä Lissabonista.

Kuvankaappaus 2014-12-27 kello 0.40.44.png

Carcavelosin rannat olivat täydellinen paikka aloitteleville surffaajille. Aallot eivät ole normaalisti kovin korkeita ja kouluissa on myös mistä valita. Maksoimme yhdestä kahden tunnin opetuskerrasta kerrallaan 25 €, jossa opettaja oli mukana vedessä koko ajan. Tämä osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi. Viikkoon mahtui meillä neljä opetuskertaa, joka oli aloittelijoille riittävästi. Surffatessa paikat kipeytyvät alussa helpommin, joten ekan kerran jälkeen, emme menneet veteen heti seuraavana päivänä uudelleen. Toinen välipäivä johtui kehnosta säästä, mutta sadepäivä vierähti mukavasti naapurikaupunki Lissabonia ihmetellessä.

Kuvankaappaus 2014-12-27 kello 0.40.32.png

Carcavelosissa on useita surffihostelleja ja pari hotellia. Me valitsimme Carcavelos Beach Hostellin, jossa saatavilla oli niin ryhmämajoitustiloja kuin kahden hengen huoneitakin. Hostelli oli kodikas, henkilökunta nuorta ja tosi mukavaa ja tilat toimivat. Hostellin yhteisessä keittiössä oli aamulla tarjolla perusaamiaistarpeita ja jääkaappiin sai kukanenkin tuoda omia eväitään niin välipalaa kuin illan suurempaa ruoanlaittoakin varten. Ruokapaikkoja Carcavelosissa on melko vähän, mutta rannalta löysimme hyvän sushi-ravintolan, jossa vierailimme useampanakin iltana. Muut vieraat hostellissa olivat ranskasta ja saksasta, ja piipahti joukossa yksi kanadalainenkin.

Kuvankaappaus 2014-12-27 kello 0.40.20.pngKuvankaappaus 2014-12-27 kello 0.54.06.png

Viimeisinä päivinä aallot kohosivat sen verran korkeiksi, että rannalle nostettiin punainen lippu. Ammattitaitoisten opettajien johdolla uskaltauduimme veteen. Ja vaikka vesi pyörittelikin kiitettävästi lautaa ja meitä, jäi jokaisesta kerrasta kiva fiilis.

Kuvankaappaus 2014-12-27 kello 0.39.59.png

Nyt en voi lopettaa surffilomien suunnittelua. Mistä löytyisi kivoja paikkoja aloittelijoille? Missä olisi samanhenkisiä tyyppejä ja parhaat puitteet? Haaveena siintää Hawaijin rannat sekä tietysti surffin mekka Australia. Elämäntapa kiehtoo ja laji vei aiemmin vain lumilaudalla ja lonkkarilla liikkuneet neidit täysin mukanaan.

Hyvinvointi Liikunta Mieli Ajattelin tänään

Keskiyön lenkki

Eilen osallistuin juoksukauden ehkä kivimpaan tapahtumaan Helsinki Midnight Runiin. Olin viime kesänä ekaa kertaa mukana ja totesin jo tuolloin eventin erinomaisuuden. Parasta oli, että tänäkin vuonna osallistuimme yhdessä isosiskoni kanssa, joka vartavasten tämän vuoksi matkusti toiselta puolelta Suomea meille kylään ja kanssani hölkälle 🙂

Kuvankaappaus 2014-8-31 kello 22.35.50.png

Mikä tekee Midnight Runista hyvän juoksutapahtuman?

1 Osallistumismaksu on laatuun nähden kohtuullinen. Tänä vuonna Helsingin Sanomat antoi lukijoilleen etuna vieläkin edullisemman osallistumisen, jonka siskoni kanssa hyödynsimme.  

2 Jokainen osallistuja saa laadukkaan Niken juoksupaidan, jonka väri vaihtelee vuosittain. Viime vuotinen paita oli vihreä ja tänä vuonna kaupungin yössä vilisi ”lohenpunaisia” paitoja. Kuvan näet täältä.

3 Tapahtumaan on helppo tulla. Lähtö on Senaatintorilla ja aluetta ei ole aidattu, eikä paikanpäällä tarvitse odotella turhia. Juoksijat on jaettu lähtöryhmiin aikatavoitteiden mukaan ja jokaisella lähtöryhmällä on tarkka aikataulu, koska saapua paikalle ja lopulta lähtöviivalle. Lähtöalue on hyvin organisoitu, vaikka tänäkin vuonna liikuteltiin yli 10 000 ihmisen massoja. 

4 Reitti on kiva. Juoksureitti kulkee Tähtitorninmäeltä Etelärantaan, sieltä edelleen Katajanokalle, josta kohti Siltasaarta ja taas Senaatintorille. Matkaan mahtuu ylä- ja alamäkiä ihan kokreettisestikin sekä kivoja maisemia, merituulta, musiikkia ja tsemppaavia ihmisiä. 

5 Ajanotto ja seuranta toimii. Jokaisella juoksijallaan on kengässä siru, joka mittaa kokonaisjuoksuaikaa sekä väliaikoja tasaisesti juoksun varrella. Osallistujan etenemistä voi seurata livenä verkossa. Itse en käytä lenkeillä ikinä mitään mittauslaitteita, joten on aika silmiä avaavaa nähdä väliajat juoksun jälkeen sekä keskimäärinen vauhti. Tällä kertaa kokonaisaika kympille oli 1 h 8 minuuttia ja keskivauhti 6,50 min/km.

Kaikinpuolin olin tyytyväinen tapahtumaan, vaikka aikatavoitteeni tunti ei mennytkään ihan nappiin. Yksi kehityskohta järjestäjille tuli mieleen: Tarjotkaa juoksijoille vettä heti ensimmäisenä maaliviivan jälkeen. Reitistä väsyneenä eivät banaani, rahka, rusinat ja keksit ole niitä, joita haluan ensimmäisenä, vaan se vesi ja urheilujuoma. Eväspisteen järjestystä voisi siis vaihtaa. Muuten eväät olivat kyllä ihan kohdallaan, kiitos niistä.

Jos et ole vielä osallistunut Helsinki Midnight Runiin, niin suosittelen. Tapahtuma järjestetään myös Göteborgissa, Malmössä ja Tukholmassa eri viikonloppuina. Ensi vuonna ajattelin kipaista Tukholmaankin, mikä oli tänäkin vuonna jo melko lähellä.

 

Hyvinvointi Liikunta Mieli