Pian 7 kuukautta täyttävä labradorinnoutajamme Nemo on melkoinen tapaus. Häntä heiluen hän viipottaa kepposesta toiseen ja testailee omia ja meidän asettamia rajoja. Koiran käyttäytymismallit poikkeavat ihmisen vastaavista välillä melkoisesti, joka tuo omat haasteensa kouluttamiselle. Välillä taas ihastelen koiran kykyä omaksua uutta nopeasti, suhtautua valtavalla uteliaisuudella uuteen ja unohtaa ikävät asiat nanosekunnissa. Tästä inspiroituneena listasin muutamia juttuja, joita toivoisin koirien kouluttavan ihmisille.

Innostus ihmisistä

Kuinka moni ihminen kohtaa niin vanhat kuin uudetkin tuttavuudet valtavalla innostuksella ja avosylin? Okei, ehkä labradorinnoutajaan verrattavissa oleva innostus olisi ihmiselle liikaa, mutta koiramme ilo uusia ihmisiä kohtaan saa kieltämättä miettimään omaa suhtautumista vastaavissa tilanteissa. Liian usein mietin turhia asioita, kuten, mitä mieltä tuo mahtaa olla musta tai näytänkö nyt hyvältä ja edustavalta. Saatan alussa himmailla sanomisani ja tarkkailla muiden olemusta ja reagointia eri tilanteisiin. Haluaisin saada hitusen sitä pelottomuutta ja ennakkoluulottomuutta, jota koiralla on ennen kun toisin todistetaan. Toki sekin perääntyy, jos vastaanotto ei ole myönteinen tai tapahtuu jotain yllättävää.

Uteliaisuus uuteen

On kyseessä sitten matto, pöytä, uusi ruokalaji tai vieras metsä, on koiramme heti tutkimassa asian läpikotaisin. Asioita pitää haistaa (ja valitettavasti usein myös maistaa) ja niitä tarkastellaan kaikista perspektiiveistä. Ihminenkin on luontaisesti utelias, joka näkyy pienen lapsen käytöksessä, mutta kasvaessa tuo uteliaisuus laantuu ja usein lopahtaa. Koiran myötä olen alkanut keskittyä itsekin enemmän ympäristöön sisällä ja ulkona. Kääntänyt katseen puhelimesta mättäisiin ja lintuihin. Herkistänyt kuuloaistiani sisällä, ollakseni kartalla pennun liikkeistä kohti seuraavia kepposia. Ihmiselämässä uteliaisuus ehtii valitettavan harvoin ennakko-oletuksien edelle. Miten osaisin suhtautua uusiin asioihin mahdollisuuksina uhkien sijaan? Miten kuopata kokemustietoon pohjautuvat asetelmat ja antaa mahdollisuus uudelle onnistumiselle kuin kyseessä olisi vasta eka kerta?

Sosiaaliset taidot

Kun kaksi koiraa kohtaa kadulla tai puistossa, mennään harvoin katsomatta ohi. Vaikkemme anna koiran moikata vieraita hihnassa, ei ignooraaminen tule hänen kohdallaan kysymykseenkään. Aina tulee vähintään tuijottaa intensiivisesti ja vähän nuuhkia toisen suuntaan. Koira on saanut mutkin juttelemaan tuntemattomille – usein koirista. Olen kuullut kivoja tarinoita toisten lemmikeistä, mutta paljon muutakin. Viimeksi juttelin kadullamme kymmeniä kertoja näkemäni miehen kanssa lenkkeilystä. Edellisellä kertaa Nemo hyppäsi yllättäen naisen kimppuun, joka ihasteli sitten ääneen mun heijastinta. Pahoittelin tapahtunutta, mutta hän oli hyvillä mielin. Kaikenkaikkiaan ihania kohtaamisia – miksi ei juteltaisi tuntemattomille vähän useamminkin?

Lepäämisen merkitys

Koira nukkuu paljon ja missä tahansa. Se ymmärtää akkujen lataamisen merkityksen. Kun ihminen väsyy keskellä päivää, usein vaan sinnittelemme hereillä. On virkeämpiä päiviä ja on väsyneempiä päiviä. Mutta harva aikuinen ottaa päiväunet, jos niille ei ole suunniteltua aikaa. Muistan aiemminkin suunnitelleeni kansalaisaloitetta työpaikan päiväuniajan puolesta. Hey, why not?

Hetkessä eläminen

Koiranpennun palkitseminen on ajoin haastavaa pennun unohtaessa alta 3 sekunnin, mitä se viimeksi teki. Siksi opetimme sille palkkiosanan, jolla hyvä käytös vahvistetaan heti toiminnan yhteydessä, vaikka herkku tulisi vasta hetkeä myöhemmin. Koira elää hetkessä. Sille on täysin epäolennaista, millainen eilinen oli tai mitä seuraavalle päivälle on suunniteltu. Nyt on nyt ja kaikki mitä tapahtuu on yhtälailla siistiä! Itse murehdin eilistä ja pohdin tulevaa käyttäen energiani niihin. Haluaisin sen sijaan shiftata ajatteluani niin, että se mitä teen NYT muovaa tulevaa eniten ja sillä mitä eilen oli ei ole enää mitään merkitystä.

Hei, eletään tyypit NYT, eiks joo?

Noora