Istuin saunassa ja pohdin heittäväni lisää löylyä viettääkseni lauteilla vielä hetken. Mutta se veisi enemmän aikaa ja mulla ei nyt ollut sitä tuhlattavaksi. Olisiko löylyt ja hetken rentoutuminen todella ajan tuhlausta? Mikä erottaa ajan käyttämisen sen tuhlaamisesta oikeasti? Syntyi inspis tähän postaukseen.

Ajan käyttäminen

Järkeilin mielessäni, että ajan käyttäminen on aina tietoinen valinta. Saan itse päättää, mihin aikani käytän. Se on oikeuteni, mutta sisältää myös vastuuta. Jos priorisoin vääriä asioita, voi valinnoillani olla ikäviäkin seurauksia. Jokaisella on lopulta valta omasta ajastaan ja elämän muutkin valinnat linkittyvät siihen. Esimerkiksi päätös ostaa koira fokusoi aikani erilaisiin asioihin kuin aiemmin. Tai jos valitsisin pestautua matkatyöhön, päättäisin samalla käyttää aikaani johonkin muuhun kuin kotona olemiseen.

Ajan tuhlaaminen

Ajan tuhlaaminen on sen sijaan usein tiedostamatonta. Jos jään tekemään asiaa, jonka olisi voinut hoitaa nopeamminkin tai jumitun nettiin vailla mitään päämäärää. Tuhlaamista voi tapahtua myös olosuhteiden pakosta. Jos vaikka ystävä tai kollega on myöhässä tapaamisesta, tuhlautuu aikaani odotteluun. Jos taas päätän käyttää tuon ajan hyödykseni, siirtyy  valta  takaisin mulle. En siis täysin osta ajattelua siitä, että joku toinen olisi vastuussa aikani tuhlautumisesta. Mulla on aina mahdollisuus keskeyttää jaaritteleva puhelinmyyjä, käyttää odotusaika hyödykseni tai lähteä kaupasta, jossa en saa palvelua.

Näihin käytän aikaani

Liikunta

Urheilu, joka on mulle vapaaehtoista, kuten juoksu tai jalkapallo, on valinta käyttää aikaa hyvinvointiini tai hauskanpitoon. Pakolliset tanssitreenitkin ovat mahdollisuuksia käyttää tuo aika hyvin, itseni ja joukkueen hyödyksi.

Äänikirjat & podcastit

Käytän usein vapaita hetkiäni äänikirjoja tai podcasteja kuunnellen. En koe aikaa tuhlatuksi, sillä olen tilanteissa läsnä ja mahdollisesti opin uutta, inspiroidun tai laajennan näkökulmiani. Kutsunkin näitä hetkiä hyvän omantunnon ruutuajaksi.

Ystävien tapaaminen

Ystävät ovat mulle kaikki kaikessa. Olen etuoikeutettu, sillä mulla on useampia tärkeitä ystäviä, joiden parissa saan viettää aikaani. Se yksi, jonka kanssa golfataan kesällä. Toinen, joka on aina valmis fillarilenkille tai sushille. Kolmas, jota menen tapaamaan minne vain – niin hyvä kuuntelija, hauska seura ja viisas tyyppi on kyseessä. Neljäs, jolle voin kertoa mitä vaan – ihan mitä vaan. Hän ei tuomitse vaan jaamme pitkän historian, joka on opettanut ymmärtämään toisen aivoituksia sen sijaan. Olen myös vuosien varrella luopunut sellaisista ihmissuhteista, jotka ovat ottaneet enemmän kuin antaneet. Pohdin tapaamisten jälkeen usein, miksi vapaaehtoisesti käytän aikaani moiseen, jos pitää koko ajan olla vähän varpaillaan tai puolustella tekemisiään ja mielipiteitään. Ei kannata. Se menee ajan tuhlaamisen puolelle.

Blogin kirjoittaminen

Joskus tuntuu hassulta, miten jaksan käyttää aikaani blogin kirjoittamiseen, istunhan työssäni jo koneella koko päivän ja vieläpä muiden blogien parissa. Mutta toisaalta saan siitä myös paljon. Se on mulle mahdollisuus tallentaa ajatuksiani tietyltä ajalta. Saada ylös juttuja, joita olen miettinyt ja joita ehkä joskus on hauska lukea. Toisaalta on myös kiva nähdä, miten lukijamäärät kasvavat; mulle palkitsevinta töissäkin on se, jos voin esimerkilläni tai ajatuksillani jeesiä muita tai herättää ihmisissä uusia ajatuksia.

Nukkuminen

Nukkumiseen ja lepäämiseen mun pitäisi käyttää vieläkin enemmän aikaa, sillä elämäntilanteessa voin vielä vaikuttaa siihen, paljon nukun. Unen priorisoinnissa epäonnistuminen osoittaa juurikin sen vastuun, mistä alussa puhuin. Väärä valinta kosahtaa nopeasti omaan nilkkaan.

Näihin tuhlaan aikaani

Sosiaalisen median päätön selailu

Tiedätkö sen tunteen, kun olet selannut somea päättömästi, ehkä vähän puolivahingossa automaatiolla ja yhtäkkiä on kulunut kokonainen tunti? Mä tiiän, liian hyvin. Olen yrittänyt kitkeä somen selailua ja kirjoittanut siitä blogiin aiemminkin. Saatan hyppiä liian pitkään Instagramin, Facebookin, Linkedinin ja Twitterin välillä ihan päättömästi, vailla mitään varsinaista muistikuvaakaan näkemästäni sisällöstä. Ja vain koska käteni on oppinut tekemään niin kaikkina tyhjinä hetkinä. Tuo jos joku on ajan tuhlausta. Tähän samaan kategoriaan menevät kaikki muutkin appit, joiden selaaminen ei johda mihinkään. Esimerkiksi Zalandossa mulla on ihan liikaa suosikkilistoja asioista, joita en lopulta ikinä tilaa.

Tulevaisuuden suunnittelu

Olen mestari suunnittelemaan tulevaisuutta. Muistan lapsuudestani hetken kun olimme yötä vieraan maan camping-alueella teltassa. En saanut unta, jolloin isosiskoni kehotti mua unelmoimaan jostain kivasta tulevaisuuden jutusta. Siitä lähtien olen tehnyt tätä säännöllisesti, enkä ainoastaan iltaisin. Unelmointi jotenkin rauhoittaa mieltä ja luo toivoa tulevaisuudesta. Unelmissa tapahtuu vaan kivoja juttuja, sillä niistää puuttuu kaikki se mielen negatiivinen ”mitä jos?”-ajattelu. Toisaalta rakentaessani unelmaelämääni mieleeni ja Pinterest-tauluihin, jää toteuttaminen helposti sivurooliin. Mitä järkeä on tuhlata aikaansa maalailuun, kun haaveiluajan voisi käyttää elämän tietoiseen kuljettamiseen kohti unelmaansa. Unelmat ja tulevaisuuden suunnitelmat aiheuttavat myös pettymyksiä, jos elämä ei menekään, kuten on kuvitellut. Yritänkin nykyään elää enemmän hetkessä ja katsoa, mihin kaiken kivan tekeminen lopulta johtaa.

Odottaminen

Olen perinyt isältäni tavan olla joka paikassa liian aikaisin. On se sitten bussipysäkki, lentoasema, tapaamispaikka tai lääkäriaika, löydän itseni aina mestoilta ajoissa. Ennen pyörin tuon odotteluajan paikallani tai kävelin hitaammin tietäessäni todennäköisen lopputuloksen. Hiljattain olen alkanut muuttaa ajatteluani niin, että käyttäisinkin tuon ajan viisaammin. Haen ehkä kupin kahvia odotellessa lähikuppilasta tai kirjoitan blogipostauksen. En uhriudu toisen ollessa myöhässä, vaan päätän käyttää aikani johonkin järkevään odottamisesta aiheutuvan surkuttelun sijaan.

Asiat, joihin en voi vaikuttaa

Syyllistyn usein murehtimaan asioita, joihin en voi vaikuttaa. Esimerkiksi sitä, pitääkö joku musta tai mitä joku jostain mielipiteestäni ajattelee. Tuhlaan aikaani myös menneisyyden ajatteluun. Mutta todellisuudessa en voi muuttaa mitään tapahtunutta, voin vain käyttää aikani tulevaisuudessa järkevämpien valintojen tekemiseen. Ja jos joku tuomitsee mut menneen perusteella, en voi tehdä sillekään enää mitään.

Mihin sun aika tuhlautuu tai missä kohdissa olet ottanut itseäsi niskasta kiinni sen tietoisempaan käyttämiseen?

Noora

Lue myös:

Instagram-synti, johon itsekin syyllistyn

Viikko ilman sosiaalista mediaa

Elätkö joka päivä?

Helppoja tapoja relata vähän