Asioita, joita en kaipaa Korona-pandemiaa edeltävästä elämästäni
On ehkä kliseistä sanoa, että Korona-pandemia muutti elämäni, mutta lopulta kuitenkin kävi niin. Koronan pakottama pysähtyminen sai laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Aloin miettiä tätä luettuani Eija Hinkkalan (Hidasta elämää) Sinä olet enemmän-kirjan, jossa puhuttiin ihmisen käyttöarvoista ja näyttöarvoista. Ensimmäiset ovat niitä, jotka mainitset arvoiksesi ja tunnet sydämessäsi oikeiksi. Toiset niitä, jotka elämässäsi oikeasti näkyvät. Korona laittoi arvot perspektiiviin ja sai priorisoimaan juttuja, joita olisi pitänyt asettaa etusijalle jo kauan sitten.
Näitä en kaipaa Koronaa edeltävästä elämästäni
Halusin listata asioita, joita mulla ei tule viime vuosilta ikävä. Lisääntynyt aika toi arkeeni monia muutoksia, joita edeltäviä tapoja en tule ikävöimään. Näitä en kaipaa:
Tiukkoja aikatauluja
Koronan laittaessa harrastukset tauolle ja lopettaessa työpaikalle ja sieltä kotiin kulkemisen, oli yhtäkkiä aikaa. Etänä olin heti työpäivän päätyttyä vapaalla. Kohdallani etätyöt jatkuvat syyskuulle ja todennäköisesti välillä sen jälkeenkin.
Kalenteri tyhjeni harrastusten osalta ja samoin kävi puolisolle. Meillä oli yhtäkkiä aikaa yhdessä. Hurahdimme Netflixin Rahapajaan ja lenkkeilimme. Kaupassa käynnistä tuli luksusta, sillä noita lenkkejä lukuunottamatta muita kotoa poistumisia ei juuri ollut.
Mulle tärkeät arvot ystävät ja perhe astuivat merkityksellisempään asemaan elämässäni oikeasti, meidän pitäessä paljon tiiviimmin yhteyttä etä-aftereiden ja etäkävelylenkkien muodossa. Pandemia sai katsomaan kalenteria uusin silmin, enkä aio enää sitoa itseäni niin kiinni, vaikka tilanne menisi ohi. Haluan katsoa Netflixiä jatkossakin ja nähdä puolisoani muutenkin kuin nukkumaan mennessä ja viikonloppuisin.
Herätyskelloa
En ole maaliskuun lopun jälkeen tarvinnut enää herätyskelloa. Kun työt saattoi aloittaa vain hampaiden pesun jälkeen, ehdin yhtäkkiä nukkua 9 tunnin yöunia (kunnes meille tuli koira). Rytmi vakiintui jopa niin vahvasti, että aloimme vaivatta nousemaan pari tuntia aikaisemmin myös viikonloppuna. Univelka jäi hetkeksi historiaan ja aika tehdä asioita lisääntyi.
Vatsavaivoja
Istumatyö ja työhön liittyvä hektisyys aiheuttaa mulle helposti stressivatsan. Päivän jälkeen huomaan usein istuneeni liikaa, juoneeni liian vähän vettä, sisään hengittäneeni kevyen lounaan ja vatsa tuntuu turvonneelta (eikä ihme!).
Koronan myötä päiviini vakiintuivat ulkoilut webinaarien ja kokousten aikana. Kävelypalaverit tavallaan tauottivat päivää, vaikka teinkin töitä koko ajan. Myös ruokarytmi säännöllistyi. Ja parasta oli lounasseura: puolison kanssa jututkin kääntyivät luonnollisesti pois työaiheista, jolloin palautumista tapahtu varmasti enemmän kuin työpaikkalounaalla kollegojen kanssa.
Pandemian nosti terveyteni arvojeni mukaisesti prioriteettilistan kärkeen ja opin kuuntelemaan paremmin kroppani sekä mieleni tarpeita liittyen lepoon, liikuntaan ja palautumiseen.
Sotkuista kotia ja lojuvia pyykkejä
Kotimme on pysynyt maaliskuun puolen välin jälkeen entistä siistimpänä. Meillä sotku syntyy usein kiireestä. Purkamattomat treenikassit kertyvät lattialle, astiat jäävät pöydälle koneen ollessa jo täysi ja se vaate, jota tarvitsen on edelleen likaisena pyykkikorissa. Etäpäivät mahdollistivat pyykkäämisen ja koneiden pyörittämisen vaikka keskellä päivää. Pyykkiä ei kertynyt samalla tavalla, sillä vaatteita tarvitsi paljon vähemmän, kotivaatetuksen soveltuessa yhtä hyvin myös töihin. Siivoilla saattoi samalla kun sotkua syntyi.
Ehostamista ja hiusten suoristelua
Vaatteiden valinnan lisäksi aikaa säästyi muustakin ehostamisesta. Jos päivälle ei sattunut videopalavereita, en juuri meikkaillut. Videolle jaksoin yrittää laittautua ehkä kaksi viikkoa, jonka jälkeen tein enemmän ”näennäsilaittautumista”, eli pohdin, mikä videolla oikeasti näkyy ja panostin mm. isoihin korviksiin, sidoin tukan taakse ja valitsin siistin paidan. Luovuin jopa täysin hiusten suoristamisesta.
Ensimmäinen poikkeuspäivä oli äitienpäivä, jolloin näimme ensimmäistä kertaa kotoiluajan jälkeen perhettä livenä. Arvovalintana haluaisin, että ulkonäkö näyttelisi pienempää osaa elämässäni ja tähän mennessä en ollut onnistunut vielä tuomaan sitä käytäntöön. Töitä on edelleen, mutta korona toi hyvän startin turhista ulkonäköpaineista irti päästämiselle.
Keskittymisvaikeuksia
Ennen koronaa en saanut pidettyä ajatuksiani kasassa televisiota katsellessa tai lehteä lukiessa niin, että olisin keskittynyt vain siihen. Mulla oli lähes aina puhelin toisessa kädessä ja sata muuta asiaa mielessä. Aktiivinen ruutuaika ja jatkuvat keskytykset vaikeuttivat myös unen saantia. Lenkit juoksin ennen pandemiaa aina ilman kuulokkeita, mutta sen aikana ja jälkeen olen nauttinut ekaa kertaa podcastista luureissa.
Kun sain keskittymiskykyni takaisin, en kaipaa enää samalla tavalla tuota täysin häiriötöntä aikaa, jota lenkit mulle aiemmin tarjoilivat. Aloin vähentää aktiivista ruutuaikaani tietoisemmin ja tein mm. 1000 palan palapelin sekä runsaasti ristikoita.
Ympäristön ja rahan kulutusta
Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisempänä listaan ilmastovaikutukset. Pandemia sai pyöräilemään matkat lähelle ja luopumaan julkisen liikenteen kausilipusta, työmatkojen jäädessä pois. Samalla ihmiset ruuhkauttivat meidän jo pitkään käyttämän S-ryhmän Foodie-ruokaverkkokaupan, eli korona toi palvelulle varmasti lisää vakikäyttäjiä. Verkkokauppatilaukset ainakin meillä vähentävät huomattavasti hävikkiä, niiden lisätessä suunnitelmallisuutta ruokahankintoihin ja jättäessä pois nälkäisenä tehdyt heräteostokset. Ja tilini lukema on suurentunut muun kulutukseni vähentyessä! Olen myös alkanut tuoda ekologisuutta nyt tietoisemmin elämääni pienten valintojen kautta, sillä haluaisin sen oleva elämässäni vahvasti näkyvä arvo. Baby steps!
Mitä muutoksia Korona toi sun elämään tai saiko se katselemaan omia arvoja ja arjen valintoja eri silmin? Kommentoi alle!
Noora
Lue myös:
