Asioita, joita en kaipaa Korona-pandemiaa edeltävästä elämästäni


On ehkä kliseistä sanoa, että Korona-pandemia muutti elämäni, mutta lopulta kuitenkin kävi niin. Koronan pakottama pysähtyminen sai laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Aloin miettiä tätä luettuani Eija Hinkkalan (Hidasta elämää) Sinä olet enemmän-kirjan, jossa puhuttiin ihmisen käyttöarvoista ja näyttöarvoista. Ensimmäiset ovat niitä, jotka mainitset arvoiksesi ja tunnet sydämessäsi oikeiksi. Toiset niitä, jotka elämässäsi oikeasti näkyvät. Korona laittoi arvot perspektiiviin ja sai priorisoimaan juttuja, joita olisi pitänyt asettaa etusijalle jo kauan sitten.

Näitä en kaipaa Koronaa edeltävästä elämästäni

Halusin listata asioita, joita mulla ei tule viime vuosilta ikävä. Lisääntynyt aika toi arkeeni monia muutoksia, joita edeltäviä tapoja en tule ikävöimään. Näitä en kaipaa:

Tiukkoja aikatauluja

Koronan laittaessa harrastukset tauolle ja lopettaessa työpaikalle ja sieltä kotiin kulkemisen, oli yhtäkkiä aikaa. Etänä olin heti työpäivän päätyttyä vapaalla. Kohdallani etätyöt jatkuvat syyskuulle ja todennäköisesti välillä sen jälkeenkin.

Kalenteri tyhjeni harrastusten osalta ja samoin kävi puolisolle. Meillä oli yhtäkkiä aikaa yhdessä. Hurahdimme Netflixin Rahapajaan ja lenkkeilimme. Kaupassa käynnistä tuli luksusta, sillä noita lenkkejä lukuunottamatta muita kotoa poistumisia ei juuri ollut.

Mulle tärkeät arvot ystävät ja perhe astuivat merkityksellisempään asemaan elämässäni oikeasti, meidän pitäessä paljon tiiviimmin yhteyttä etä-aftereiden ja etäkävelylenkkien muodossa. Pandemia sai katsomaan kalenteria uusin silmin, enkä aio enää sitoa itseäni niin kiinni, vaikka tilanne menisi ohi. Haluan katsoa Netflixiä jatkossakin ja nähdä puolisoani muutenkin kuin nukkumaan mennessä ja viikonloppuisin.

Herätyskelloa

En ole maaliskuun lopun jälkeen tarvinnut enää herätyskelloa. Kun työt saattoi aloittaa vain hampaiden pesun jälkeen, ehdin yhtäkkiä nukkua 9 tunnin yöunia (kunnes meille tuli koira). Rytmi vakiintui jopa niin vahvasti, että aloimme vaivatta nousemaan pari tuntia aikaisemmin myös viikonloppuna. Univelka jäi hetkeksi historiaan ja aika tehdä asioita lisääntyi.

Vatsavaivoja

Istumatyö ja työhön liittyvä hektisyys aiheuttaa mulle helposti stressivatsan. Päivän jälkeen huomaan usein istuneeni liikaa, juoneeni liian vähän vettä, sisään hengittäneeni kevyen lounaan ja vatsa tuntuu turvonneelta (eikä ihme!).

Koronan myötä päiviini vakiintuivat ulkoilut webinaarien ja kokousten aikana. Kävelypalaverit tavallaan tauottivat päivää, vaikka teinkin töitä koko ajan. Myös ruokarytmi säännöllistyi. Ja parasta oli lounasseura: puolison kanssa jututkin kääntyivät luonnollisesti pois työaiheista, jolloin palautumista tapahtu varmasti enemmän kuin työpaikkalounaalla kollegojen kanssa.

Pandemian nosti terveyteni arvojeni mukaisesti prioriteettilistan kärkeen ja opin kuuntelemaan paremmin kroppani sekä mieleni tarpeita liittyen lepoon, liikuntaan ja palautumiseen.

Sotkuista kotia ja lojuvia pyykkejä

Kotimme on pysynyt maaliskuun puolen välin jälkeen entistä siistimpänä. Meillä sotku syntyy usein kiireestä. Purkamattomat treenikassit kertyvät lattialle, astiat jäävät pöydälle koneen ollessa jo täysi ja se vaate, jota tarvitsen on edelleen likaisena pyykkikorissa. Etäpäivät mahdollistivat pyykkäämisen ja koneiden pyörittämisen vaikka keskellä päivää. Pyykkiä ei kertynyt samalla tavalla, sillä vaatteita tarvitsi paljon vähemmän, kotivaatetuksen soveltuessa yhtä hyvin myös töihin. Siivoilla saattoi samalla kun sotkua syntyi.

Ehostamista ja hiusten suoristelua

Vaatteiden valinnan lisäksi aikaa säästyi muustakin ehostamisesta. Jos päivälle ei sattunut videopalavereita, en juuri meikkaillut. Videolle jaksoin yrittää laittautua ehkä kaksi viikkoa, jonka jälkeen tein enemmän ”näennäsilaittautumista”, eli pohdin, mikä videolla oikeasti näkyy ja panostin mm. isoihin korviksiin, sidoin tukan taakse ja valitsin siistin paidan. Luovuin jopa täysin hiusten suoristamisesta.

Ensimmäinen poikkeuspäivä oli äitienpäivä, jolloin näimme ensimmäistä kertaa kotoiluajan jälkeen perhettä livenä. Arvovalintana haluaisin, että ulkonäkö näyttelisi pienempää osaa elämässäni ja tähän mennessä en ollut onnistunut vielä tuomaan sitä käytäntöön. Töitä on edelleen, mutta korona toi hyvän startin turhista ulkonäköpaineista irti päästämiselle.

Keskittymisvaikeuksia

Ennen koronaa en saanut pidettyä ajatuksiani kasassa televisiota katsellessa tai lehteä lukiessa niin, että olisin keskittynyt vain siihen. Mulla oli lähes aina puhelin toisessa kädessä ja sata muuta asiaa mielessä. Aktiivinen ruutuaika ja jatkuvat keskytykset vaikeuttivat myös unen saantia. Lenkit juoksin ennen pandemiaa aina ilman kuulokkeita, mutta sen aikana ja jälkeen olen nauttinut ekaa kertaa podcastista luureissa.

Kun sain keskittymiskykyni takaisin, en kaipaa enää samalla tavalla tuota täysin häiriötöntä aikaa, jota lenkit mulle aiemmin tarjoilivat. Aloin vähentää aktiivista ruutuaikaani tietoisemmin ja tein mm. 1000 palan palapelin sekä runsaasti ristikoita.

Ympäristön ja rahan kulutusta

Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisempänä listaan ilmastovaikutukset. Pandemia sai pyöräilemään matkat lähelle ja luopumaan julkisen liikenteen kausilipusta, työmatkojen jäädessä pois. Samalla ihmiset ruuhkauttivat meidän jo pitkään käyttämän S-ryhmän Foodie-ruokaverkkokaupan, eli korona toi palvelulle varmasti lisää vakikäyttäjiä. Verkkokauppatilaukset ainakin meillä vähentävät huomattavasti hävikkiä, niiden lisätessä suunnitelmallisuutta ruokahankintoihin ja jättäessä pois nälkäisenä tehdyt heräteostokset. Ja tilini lukema on suurentunut muun kulutukseni vähentyessä! Olen myös alkanut tuoda ekologisuutta nyt tietoisemmin elämääni pienten valintojen kautta, sillä haluaisin sen oleva elämässäni vahvasti näkyvä arvo. Baby steps!

Mitä muutoksia Korona toi sun elämään tai saiko se katselemaan omia arvoja ja arjen valintoja eri silmin? Kommentoi alle!

Noora

Lue myös:

Mitä korona toi arkeeni

Koronapäiväkirja

10 x havaintoa kotinaranteenista

Viikko ilman sosiaalista mediaa

Hyvinvointi Parisuhde Ystävät ja perhe Hyvä olo

Pitkospuita ja keveitä askeleita – polkujuoksun aloittaminen

polkujuoksu lenkki ilta-aurinko
Mun lempiaine koulussa oli suunnistus. Ei siksi, että olisin erityisesti nauttinut kartan lukemisesta tai eksymisestä metsään. Vaan siksi, että poluilla juostessa askel tuntui kevyeltä ja saatoin tuntea itseni ketteräksi ja nopeaksi, vaikkei näitä adjektiiveja muuten moni muhun olisi liittänytkään. Kenkä suorastaan lensi metsässä ja oli sellainen vapaa fiilis! Näihin samoihin tunteisiin aloin jälleen hurahtaa, kun vein pitkästä aikaa lenkkini asfalttipinnoiltaa metsään ja aloitin polkujuoksun.

Miten polkujuoksu alkoi

Mulla on ollut pitkään tapana juosta vain kovalla asfaltilla. Koin jossain vaiheessa soratien liian raskaana päällysteenä, kun kenkä upposi hiekkaan, eikä tahtonut nousta sieltä vauhtiin mukaan lainkaan. Juoksin vuosia urbaaneissa ympäristöissä. Lähiöiden asuinalueet naapurustossa tulivat tutuiksi ja lenkit olivatkin tapa tutustua naapurustoon useiden peräkkäisten muuttojen jälkeen.

metsä ja pitkospuut

Miksi sitten palasin metsään? Tie mättäille vei oikeastaan puolivahingossa. Kävimme pari vuotta sitten silloin uuden poikaystäväni kanssa vaeltamassa ja vauhdikkaan etenemisen seurauksena laitoin välillä juoksuksi. Ja että oli siistiä!

Luulin haluavani vaeltaa lisää, mutta sen ollessa järjestelyiltään työläämpää aloin hakea tyydytystä mielihalulleni lähempää. Osin myös työssä koettu stressi alkoi taittua noina kymmeninä metsässä käveltyinä tunteina. Poimin mustikoita ja ihmettelin luonnon ääniä. Valokuvasin. Ja lopulta ymmärsin, että täällähän voin juosta ne 600 vuosittaista kilometriä, joihin edelleen yritin löytää aikaa tämän kaiken zen-hifistelyn ohella.

Syke tavallaan laskee, vaikka nouseekin.

pitkospuut

Miksi polkujuoksu kannattaa

Poluilla juoksemiseen on myös järkeviä fysiologisia syitä. Pehmeä alusta on paljon juoksevan nivelillä parempi, sillä siinä niihin kohdistuva tärähdys on pienempi. Asfaltilla juostessa tulee helpommin vammoja esimerkiksi polviin.

Samalla koen juoksemisen helpommaksi, joka perustuu polulla kohtaamiini esteisiin. Kun kiinnitän tarkkaivaisuuteni juurakkoihin, kaatuneiden puiden yli hyppimiseen ja polun käänteisiin, en ajattele väsymystä. Hiki tulee ja matka taittuu puolivahingossa.

Ja ehdoton plussa on jo luonto itsessään. Lintujen laulu, metsän herääminen eloon keväällä ja puhkeaminen täyteen vihreyteensä kesällä ovat hienoja juttuja! Samalla melu jää metsän ulkopuolelle, joka rauhoittaa mieltä ja vähentää stressiä. Syke tavallaan laskee, vaikka nouseekin. Luonnon baana on kaunein baana!

soliseva puro reitillä

Kerroin aiemmin blogissa käyttäväni lenkit ajattelemiseen. Tuolloin juoksin kaikki kilometrini ilman kuulokkeita – aina. Nykyään saatan kuunnella kevyttä podcastia tai äänikirjaa ja huomaan keskittyväni niihinkin metsälenkillä paremmin. Ajatuksen lenkki kirkastaa edelleen – ongelmat tuntuvat pienemmiltä ja löydän ratkaisuja kysymyksiin, jotka vielä hetki sitten painoivat mahdottomuudellaan.

Vaatiiko polkujuoksu suunnistustaitoa – sovellusvinkki

Ystäväni vitsailevat usein huonolla suuntavaistollani. Ilman karttaa eksyn helposti tutussakin ympäristössä, maamerkit kadottaessani. Tämä on aiemmin johtanut mm. mun pisimpiin lenkkeihin, sillä en yksinkertaisesti löytänyt kotiin. Kuten ehkä jo arvaat, metsässä polkuja juostessa ja satasella niihin keskittyessä ei ole tavattoman helppoa pitää lukua omasta sijainnistaan. Siksi käytän vaellusreiteille aiemmin lataamaani maps.me-appia. Se näyttää pienimmätkin reitit lähimaastossa ja sen avulla löysin lähimetsästämme mm. ihania pitkospuureittejä. Kannattaa tsekata, jos on fiilis, ettei polkuja ole lähimaillakaan. Todennäköisesti on, mutta et ehkä ole löytänyt niitä vielä. Kesällä ne usein kätkeytyvät nokkospuskien ja lubiinien varjoon – viime viikollakin kadotin yhden tutun väyläni näin.

Anna itsellesi armoa – polkujuoksun ei tarvitse olla puurtamista.

polkujuoksun aloittaminen

Miten aloittaa polkujuoksu – vinkit

  1. Mene rohkeasti lähimetsään ja lähde seuraamaan polkua. Saatat yllättyä, miten pitkälle se vie!
  2. Et tarvitse ekoille lenkeille juoksulenkkareita kummempaa varustusta. Pitkää paitaa ja trikoita suosittelen, jos matkallasi on paljon pitkää heinikkoa.
  3. Ota mukaan juomista. Jos eksyt, on paluumatkan taivaltaminen stressittömänpää, kun mukana on vettä.
  4. Kuuntele luonnon ääniä ja pysähtele ihmettelemään sen kauneutta sekä hengittelemään syvään. Anna itsellesi armoa – polkujuoksun ei tarvitse olla puurtamista. Nauti lennokkaista askelistasi.

Ihania hetkiä poluilla just sulle! 🙂

Noora

 

Lue myös:

Yllättävät keinot rennompaan lenkkeilyyn

Parasta just nyt x 15

Helppoja tapoja relata vähän

Hyvinvointi Liikunta Mieli