Pitkospuita ja keveitä askeleita – polkujuoksun aloittaminen

Mun lempiaine koulussa oli suunnistus. Ei siksi, että olisin erityisesti nauttinut kartan lukemisesta tai eksymisestä metsään. Vaan siksi, että poluilla juostessa askel tuntui kevyeltä ja saatoin tuntea itseni ketteräksi ja nopeaksi, vaikkei näitä adjektiiveja muuten moni muhun olisi liittänytkään. Kenkä suorastaan lensi metsässä ja oli sellainen vapaa fiilis! Näihin samoihin tunteisiin aloin jälleen hurahtaa, kun vein pitkästä aikaa lenkkini asfalttipinnoiltaa metsään ja aloitin polkujuoksun.

Miten polkujuoksu alkoi

Mulla on ollut pitkään tapana juosta vain kovalla asfaltilla. Koin jossain vaiheessa soratien liian raskaana päällysteenä, kun kenkä upposi hiekkaan, eikä tahtonut nousta sieltä vauhtiin mukaan lainkaan. Juoksin vuosia urbaaneissa ympäristöissä. Lähiöiden asuinalueet naapurustossa tulivat tutuiksi ja lenkit olivatkin tapa tutustua naapurustoon useiden peräkkäisten muuttojen jälkeen.

Miksi sitten palasin metsään? Tie mättäille vei oikeastaan puolivahingossa. Kävimme pari vuotta sitten silloin uuden poikaystäväni kanssa vaeltamassa ja vauhdikkaan etenemisen seurauksena laitoin välillä juoksuksi. Ja että oli siistiä!

Luulin haluavani vaeltaa lisää, mutta sen ollessa järjestelyiltään työläämpää aloin hakea tyydytystä mielihalulleni lähempää. Osin myös työssä koettu stressi alkoi taittua noina kymmeninä metsässä käveltyinä tunteina. Poimin mustikoita ja ihmettelin luonnon ääniä. Valokuvasin. Ja lopulta ymmärsin, että täällähän voin juosta ne 600 vuosittaista kilometriä, joihin edelleen yritin löytää aikaa tämän kaiken zen-hifistelyn ohella.

Syke tavallaan laskee, vaikka nouseekin.

Miksi polkujuoksu kannattaa

Poluilla juoksemiseen on myös järkeviä fysiologisia syitä. Pehmeä alusta on paljon juoksevan nivelillä parempi, sillä siinä niihin kohdistuva tärähdys on pienempi. Asfaltilla juostessa tulee helpommin vammoja esimerkiksi polviin.

Samalla koen juoksemisen helpommaksi, joka perustuu polulla kohtaamiini esteisiin. Kun kiinnitän tarkkaivaisuuteni juurakkoihin, kaatuneiden puiden yli hyppimiseen ja polun käänteisiin, en ajattele väsymystä. Hiki tulee ja matka taittuu puolivahingossa.

Ja ehdoton plussa on jo luonto itsessään. Lintujen laulu, metsän herääminen eloon keväällä ja puhkeaminen täyteen vihreyteensä kesällä ovat hienoja juttuja! Samalla melu jää metsän ulkopuolelle, joka rauhoittaa mieltä ja vähentää stressiä. Syke tavallaan laskee, vaikka nouseekin. Luonnon baana on kaunein baana!

Kerroin aiemmin blogissa käyttäväni lenkit ajattelemiseen. Tuolloin juoksin kaikki kilometrini ilman kuulokkeita – aina. Nykyään saatan kuunnella kevyttä podcastia tai äänikirjaa ja huomaan keskittyväni niihinkin metsälenkillä paremmin. Ajatuksen lenkki kirkastaa edelleen – ongelmat tuntuvat pienemmiltä ja löydän ratkaisuja kysymyksiin, jotka vielä hetki sitten painoivat mahdottomuudellaan.

Vaatiiko polkujuoksu suunnistustaitoa – sovellusvinkki

Ystäväni vitsailevat usein huonolla suuntavaistollani. Ilman karttaa eksyn helposti tutussakin ympäristössä, maamerkit kadottaessani. Tämä on aiemmin johtanut mm. mun pisimpiin lenkkeihin, sillä en yksinkertaisesti löytänyt kotiin. Kuten ehkä jo arvaat, metsässä polkuja juostessa ja satasella niihin keskittyessä ei ole tavattoman helppoa pitää lukua omasta sijainnistaan. Siksi käytän vaellusreiteille aiemmin lataamaani maps.me-appia. Se näyttää pienimmätkin reitit lähimaastossa ja sen avulla löysin lähimetsästämme mm. ihania pitkospuureittejä. Kannattaa tsekata, jos on fiilis, ettei polkuja ole lähimaillakaan. Todennäköisesti on, mutta et ehkä ole löytänyt niitä vielä. Kesällä ne usein kätkeytyvät nokkospuskien ja lubiinien varjoon – viime viikollakin kadotin yhden tutun väyläni näin.

Anna itsellesi armoa – polkujuoksun ei tarvitse olla puurtamista.

Miten aloittaa polkujuoksu – vinkit

1. Mene rohkeasti lähimetsään ja lähde seuraamaan polkua. Saatat yllättyä, miten pitkälle se vie!
2. Et tarvitse ekoille lenkeille juoksulenkkareita kummempaa varustusta. Pitkää paitaa ja trikoita suosittelen, jos matkallasi on paljon pitkää heinikkoa.
3. Ota mukaan juomista. Jos eksyt, on paluumatkan taivaltaminen stressittömänpää, kun mukana on vettä.
4. Kuuntele luonnon ääniä ja pysähtele ihmettelemään sen kauneutta sekä hengittelemään syvään. Anna itsellesi armoa – polkujuoksun ei tarvitse olla puurtamista. Nauti lennokkaista askelistasi.

Ihania hetkiä poluilla just sulle! 🙂

Noora

Lue myös:

Yllättävät keinot rennompaan lenkkeilyyn

Parasta just nyt x 15

Helppoja tapoja relata vähän