#Storytime: Ensiasuntoon kolmikymppisenä
Vuosi sitten ostimme asunnon. Vihdoin! Oman ostaminen olisi ollut pk-seudulla eläessä järkevää jo paljon aiemminkin, mutta elämäntilanne ei ollut toistaiseksi tuntunut pysyvältä. Vuodet vuokralla opettivat arvokkaita asioita siitä, mihin ja millaiseen asuntoon haluaisin pysyvämmin muuttaa. Annan postauksesta inspiroituneena (aiheesta kiinnostunut, lue tämä!) aloin rustata blogiluonnokseen ensimmäisen asuntomme tarinaa.
Asunnon ostaminen – kriteerit
Aloitimme asuntomarkkinan tutkimisen ja lainamäärien kartoituksen syyskuussa 2018 ja joulukuun alussa kirjoitimme jo kauppakirjat. Alkuperäinen suunnitelma oli muuttaa joskus vuoden 2019 aikana, mutta kurvailimme lopulta pakulla uuteen pihaan jo loppiaisena.
Meillä oli alusta asti muutamia tärkeitä kriteereitä, joiden perusteella etsimme kotia:
- Rauhallinen sijainti, mutta hyvät yhteydet julkisilla töihin ja harrastuksiin.
- Kohtuullisen uusi rakennus, ettei tarvitsisi tehdä isoja remontteja.
- Oma piha, eli mielellään rivitaloasunto. Omakotitaloja emme juuri katselleet, sillä toiveneliöt liikkuivat 70-90 välillä.
- Sauna. Olimme olleet saunattomia jo melkein vuoden ja kaipasimme jälleen mahdollisuutta helppoon lämmittelyyn.
- Budjetti oli se viimeinen, mutta määräävin tekijä.
Asuntolaina – mitä pitää tietää?
Aloittaessamme prosessin, en tiennyt lainaneuvotteluista tai niissä huomioitavista seikoista juuri mitään. Sovimme puhelinaikoja lopulta kuuden eri pankin kanssa, kilpailuttaaksemme parhaan vaihtoehdon. Meillä molemmilla oli lähtötilanteessa sama pankki, joten lopulta saimme heidät asiakkuuteen vetoamalla suostumaan ehtoihimme.
Puhelujen aikana opin, mitä asioita tiedustelemalla pääsee vertailussa pitkälle:
- Marginaali, eli viitekoron päälle pankille maksettava asiakaskohtainen palkkio. Nämä vaihtelivat aina 0,45-0,68 välillä.
- Koron suojaaminen, kuten korkosuoja-, -katto tai -putki. Tällä hetkellä korot ovat alhaiset, mutta laskimme eri skenaarioita tilanteille, joissa nousua tapahtuisi. Laina-ajan ollessa yleensä 20-25 vuotta, on hyvä laskea itselle sopivin ja turvallisin suojaus. Meille paras turva tuli korkoputkesta, jolla häviämme tällä hetkellä vähän, mutta pysymme nousun koittaessa kohtuullisissa kuluissa.
- Takausvaihtoehdot. Valtion takaama osuus lainasta voi olla enintään 85%. ASP-säästäjille 90%. Jos pääomaa ei alussa ole 15%<, on vaihtoehtona maksullinen omatakaus. Se on lisävakuus, jonka voit ostaa, kun tarvitsemasi asuntolainan määrä ylittää asunnon vakuusarvon. Silloin sinun ei välttämättä tarvitse pyytää takaajia tai sitoa asuntolainaan muuta vakuutta. Täällä on hyvin selitetty kaikki mahdolliset vakuudet, suosittelen tutustumaan!
Vaikka alussa jännitti, totesin lopussa, että kaikkea voi oppia, kun kuuntelee tarkasti ja toistaa monesti. Silti korostan, etten ole näiden asioiden asiantuntija ja ylläolevat toteamukset ovat omia kokemuksia ja voivat vaihdella eri pankkien osalta.
Asunnon etsintä
Osallistuimme alussa muutaman uuden kohteen HITAS-arvontaan, mutta ei tärpännyt. Yhdestä olisimme saaneet kerrostalon alimman asunnon, mutta se ei tuntunut oikealta ratkaisulta. Kävimme muutaman valmiin asunnon näytöissä, mutta näissä kramppasi milloin ihmeellinen pohja, milloin huono sijainti. Lopulta asetuimme ihanan uudiskohdeparitalon jonoon, mutta jäimme viime hetkillä ilman.
Etsiessä eniten ihmetyttivät pohjaratkaisut, joissa ei oltu ollenkaan huomioitu huonekalujen sijoittamista esimerkiksi tilaan, jossa oli keittiö ja olohuone. Hämmästelin myös kapeita ja pitkiä huoneita, joissa parisänky olisi tukkinut kaiken kulun tilassa. Mietin useassa kohteessa, että toimivan tilan saavuttamiseksi vaadittaisiin vähintään seinän kaataminen tai muita radikaaleja ratkaisuja. Tuli samoja fiiliksiä kuin 10 vuotta sitten vuokrayksiötä kantakaupungista etsiessäni, jolloin suurin ongelma oli säilytystilan (jopa täydellinen) puuttuminen.
Onneksi meillä ei ollut kiire. Asuimme kaksiossa, joka oli kooltaan riittävä, mutta tuntui hullulta maksaa vuokraa, kun elämäntilanne vihdoin salli omistamisen.
Miten tunnistaa se oikea?
Lopulta löysimme aluelaajennuksen ansiosta kaksi uudiskohdetta, 2-tasoisen rivitalokolmion ja vastaavan neliön. Menimme katsomaan ensimmäistä näistä ensin, vaikka olimme innostuneempia siitä toisesta. Asuntoon astuessa tuli heti lämmin fiilis. Ovesta avautui keittiö saarekkeella ja ihastuin heti lattialaminaattiin. Se oli täydellinen, mutta en olisi ikinä osannut valita sitä itse. Alhaalla oli avaran avokeittiö- ja olohuonetilan lisäksi pieni vessa. Yläkerrassa oli kaksi järkeväpohjaista makuuhuonetta ja kylpyhuone kodinhoito-ominaisuuksilla ja sauna. Vaikka asunto oli rakennettu melko pieneen tilaan, avautui sen sivustalle oma piha ja näkymä isoon puistoon. Toisesta asunnosta emme löytäneet riittävästi hyviä puolia unohtaaksemme juuri näkemämme ihanuuden.
Kirjoitimme kauppakirjat toisen näytön jälkeen, jossa vielä mittailimme huoneita ja haastattelimme naapureita. Tuon hauskan haastattelutarinan löydät täältä. Opin, että asuntoa valitessa kannattaa luottaa ensin fiilikseen ja sitten järkeen. Fiilis syntyy asunnon tunnelmasta, alueesta, naapureista ja sisustusvalinnoista. Järki kyselee kysymyksiään sijainnista, lähipalveluista, pohjan toimivuudesta, harrastusmahdollisuuksista ja kulkuyhteyksistä. Näiden kombinaatiolla syntyy varmasti hyvä valinta!
Ostimme asunnon – mikä muuttui?
Asunnon omistajuudessa on useita hyviä puolia, mutta siihen liittyy myös vastuuta. Toisaalta oma asunto tuo myös motivaatiota hoitaa noita tehtäviä, sillä kaiken tekee itseään varten. Listasin muutamia merkittävimpiä hyötyjä ja vastuita, joita uusi kotimme toi tullessaan:
- Raha menee vain järkevään paikkaan. Lyhennämme lainaa saman verran tai vähän vähemmän kuin maksoimme vuokraa toisaalle aiemmin. Asuntomme on kiinteistömuotoinen, eli vastaamme itse juoksevista kuluista, kuten jätemaksusta, vesi- ja sähkömaksuista sekä mahdollisista korjauksista, joita tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta yhtiövastiketta meillä ei ole lainkaan. Kiinteistömuotoisessa asunnossa varainsiirtovero on puolet suurempi, joten asunnon ollessa meille molemmille ensimmäinen, säästimme pitkän pennin myös tässä.
- Yhteisen asuntolainan myötä tuli myös yhteinen tili. Ruoka- ja sisustuskulut puolitamme yhä toisella tapaa (mm. täällä lisää siitä), mutta yhteinen tili helpottaa ns. kiinteiden kulujen tasajakoa.
- Pihanhoito. Olen haaveillut omasta pihasta todella kauan, sillä näin sieluni silmin itseni kolaamassa ja leikkaamassa nurmikkoa. Jep, moni ei näistä hommista piittaa, mutta musta jopa haravointi on siistiä ja lumen lapioinnin myötä viime talvena, paljastui kehostani ihan uusia lihaksia. Hyötyliikunta kunniaan!
- Naapurisuhteet ovat saaneet uuden kodin kautta uuden merkityksen. Vuokralla kerrostalossa harvoin tutustuin naapureihin tai sillä oli mulle edes kamalasti merkitystä. Kolmen asunnon rivarissa olemme alusta saakka pyrkineet yhtiön puuttumisesta huolimatta löytämään yhteisen sävelen, että saamme myös lisättyä asioiden hoitamisen kustannustehokkuutta. Ja meillä kävi hyvä tuuri! Olemme kaikki suunnilleen samanikäisiä pariskuntia ja yhtä motivoituneita pitämään kodeistamme ja pihoistamme hyvää huolta. Toivottavasti kukaan ei muuta pois ihan pian.
- Tarkastukset ja vakuutukset tulee omassa kiinteistömuotoisessa asunnossa hoitaa myös itse. Palkkasimme asiantuntijan, sillä viemärien ja salaojien oikeellinen rakentaminen ei osunut kenenkään spesialiteettiin, välikaton tuuletusjärjestelmistä puhumattakaan. Tuota raporttia lukiessa opin hirvittävän paljon lisää rakentamisesta ja huomioitavista asioista. Omakotitalon omistajuuskaan ei tunnu enää niin pelottavalta vaihtoehdolta kuin aikaisemmin.
Nyt vuoden jälkeen on helppo hymyillä. Olen todennut useaan kertaan, ettei yksikään aiemmin koluamistamme vaihtoehdoista olisi ollut yhtä hyvä kuin nykyinen. Asuessa oppii myös asioita, joita seuraavalta asunnolta haluaa, sitten joskus tulevaisuudessa. Siisteintä on, että projekti on yhteinen ja unelmat kasvavat niitä toteuttaessa.
Noora
Aiheeseen liittyvät postaukset:
