Ajatuksia luonnollisesta minästäni

Mulla on aina ollut luonnonkihara, paksu tukka. En aiemmin ikinä pitänyt siitä. Pienenä vihaani lietsoivat otsahiukset, jotka kihartuivat muodostaen otsalle kolon. Yritin föönata otsatukkaa, mutta se ei pysynyt koossa millään. Äiti auttoi latvojen kiharoiden kääntämisessä keskenään samaan suuntaan. Jos äidillä ei ollut aikaa, tuli itku.

Paras ystäväni suoristusrauta

Vihdoin 11-vuotiaana sain otsatukan kasvatettua pois silmiltä. Sen jälkeen en ole ikinä harkinnut sen palauttamista. Lukioikäisenä yhden hiusoperaation jälkeen kampaaja suoristi hiukseni kuullessaan pinnan alla kytevästä kiharavihastani. Ostin kotiin heti saman laitteen. Ratkaisu oli löytynyt. Olen tuosta lähtien lähes poikkeuksetta aina suoristanut hiukseni. Nyt menossa on tosin jo varmaan neljäs tai viides rauta. Toisin kuin ehkä ajattelet nyt, hiukseni ovat tuosta huolimatta hyvässä kunnossa. Kiitos hyvien suojatuotteiden ja paksun hiuslaadun.

Kihara-minän paljastuminen

Pari vuotta sitten Facebookissa villitsi arkikuvahaaste. Ideana oli, että jokainen jakaisi kuvia arjestaan 7 päivän ajan, sellaisena kuin se näyttäytyy. Kuvasin ensimmäisenä päivänä sotkuisen eteisen lattian, johon kamat kerääntyivät kasoiksi kiireisten päivien varrella. Toisena päivänä kuvasin naistenpäivänä saamani ruusun. Kolmantena päivänä päädyin kuvaan suihkun jälkeen meikittä, kiharoineni. Paljastus pelotti vähän.

Kommenteissa kuulin: ”Miksi et koskaan pidä noin?”, ”Ihanat, tuu noin töihin!” ja ”Voi, mulla on lajitovereita. Kivat kiharat!”

Jep, heimo oli puhunut. Kaikki muut pitivät kiharoistani paitsi minä itse. Olin liian tottunut näyttäytymään suorahiuksisena, etten ollut pitänyt kiharoiden tuomista julkiselle paikalle enää edes mahdollisuutena. Saati, että yllätys voisi jonkun mielestä olla positiivinen.

Ulos ilman meikkiä(kö)?

Tänään olin lähdössä iltapäivällä lääkäriin. Ai niin, pitäisi vielä meikata ja suoristaa tukka. Whaaat? Miksi ihmeessä pitäisi? En yhtäkkiä löytänyt mitään logiikkaa tuolle ensimmäiselle ajatukselleni. Voisin ihan hyvin antaa tukan olla kihara. Eihän kukaan siellä edes tiedä, että jätin sen poikkeuksellisesti suoristamatta. Olen kipeä, miksi mun pitäisi vaivautua meikkaamaan. Olen ihan hyvä näin. Luovuin ajatuksesta, vedin aurinkolasit päähän ja kävelin ovesta ulos.

Jo metrossa istuessani mietin, miten hölmö tuo ensimmäinen ajatukseni oli ollut. Mulla ei ollut yhtään alaston olo tai erilainen muutenkaan. Kotona pääsisin heti unille, miettimättä ihon puhdistamista tai muutakaan epäolennaista. Olin vaan niin tottunut siihen, että ulos lähtiessä pitäisi ehostaa. Jouduin pitkästä aikaa haastamaan ajatukseni siitä, miksi toimin niin. 

Musta meikkiä olennaisempaa on se, miten itsensä kantaa. Itsevarmuus on aina kaunista.

Look of the day.

Oikeastaan jopa pidän meikittömästä itsestäni. Jostain syystä kuitenkin jätän näyttämättä tuon puolen muille. Mulla on käynyt ihon kanssa hyvä tuuri, enkä koskaan ole nähnyt naamassani kahta finniä enempää yhtä aikaa. Nuo yksittäisetkin ovat hävinneet aina nopeasti. Arvostan luonnollista lookia. Sillä en tarkoita välttämättä täyttä meikittömyyttä, mutta tapaa meikata huomaamattomammin. Musta meikkiä olennaisempaa on se, miten itsensä kantaa. Itsevarmuus on aina kaunista. Toki tilaisuuden tullessa tykkään itsekin panostaa ja laittautua vähän enemmän. 

Pidän nykyään myös ajoittain sotkuisista kiharoistani, mutta en luota tuohon tunteeseen riittävästi lähteäkseni niin ulos.  Toisaalta ulkomailla teen niin aina. Miksi en näyttäisi aitouttani ihmisille, jotka tunnen, jos olen valmis paljastamaan sen tuntemattomille toisessa maassa?

Haastan itseni

Päätin alkaa opetella tätä luonnollisuuden otetta tietoisesti. Opinhan käyttämään huulipunaakin, ensin inhottuani sitä 20 vuotta (kiitos MAC mattapunat!). Voisinko samalla otteella jättää myös jonain päivänä meikkaamatta tai lähteä kiharoissani kaupungille? Kuka lanseeraisi aitoushaasteen, jossa tuotaisiin rohkeammin meikittömyyttä ja suoristamattomia kiharoita myös Instagramiin ja blogeihin?

Ensiaskeleena aion ensi viikolla paljastaa kiharani työkavereille. Arvaan jo nyt, mitä he sanovat. 

Noora

Kauneus Hiukset Meikki Ajattelin tänään

Santorini viikossa – tee ainakin nämä!

Kaksi kesää sitten matkustimme ystäväni kanssa Santorinille viettämään synttäreitä ja rentoa lomaa vailla arjen murheita ja huolia. Kokosin tähän postaukseen kaiken, mitä ehdimme viikossa puuhata sekä muutamia vinkkejä ja huomioita saarelle matkaavalle.

Lue myös edellinen postaukseni, jossa on enemmän käytännön vinkkejä Santorinilla lomailuun!

Mitä tehdä Santorinilla? 10 vinkkiä viikon lomalle

Santo Winery maistelumenu

1. Maistele viiniä

Juhlimme ystäväni syntymäpäivän iltaa viinitilakierroksella ja maistelumenulla. Suosittelen vierailua Santo Winery-tilallla jo lokaationsakin vuoksi. Se sijaitsee jyrkänteellä, josta on upeat näkymät merelle. Sanomattakin selvää, että kameran linssiin tallentui jälleen yksi upea auringonlasku lisää.

Santo Winery
Maisema Santo Winery-viinitilalta päivällä.
Ja sama maisema illalla.

Maistelumenusta jäi parhaiten mieleen ”pallojuusto”: supersuolainen, pehmeä juusto, jonka maku tasoittui oikean viinin ja hillon kanssa. Sitä olisimme halunneet viedä kotiinkin. Kierros tilalla oli kiva, mutta pääasiassa sisätiloissa. Ämpärilistallani on vielä viinitilavierailu, jossa pääsisi polkemaan rypäleitä saaveissaan pellolle paljain varpain.

Santorini wine tasting
Herkullinen suolainen pallojuusto paholaisen hillolla ja punaviinillä olivat match made in heaven.

2.Vaella Oía:aan

Olimme kuulleet ennen matkaamme, että majapaikastamme Firostefanista Oíaan patikoisi noin 9 km. Meille juoksijoille tuo ei kuulostanut hurjalta suoritukselta. Päätimme lähteä matkaan pahimman keskipäivän helteen mentyä ohi. Matka sujui kuumuudessa verkkaisesti, mutta maisemat olivat henkeäsalpaavat.

Vinkki! Varaudu matkaan lenkkareilla tai jopa vaelluskengillä – tuo polku on paikoin kivinen ja jopa hitusen jyrkkä.

Jossain 7 km kohdalla matkanteko tyssäsi, sillä polku päättyi autotiehen. Kuulimme myöhemmin, että se olisi jostain kohdasta jatkunut, mutta päätimme onnitella itseämme hienosta suorituksesta ja hyppäsimme bussiin. Perillä nautimme ihanat jäätelöt ja vaihdoimme vaelluskuteet mukaan ottamiimme mekkoihin ja lenkkarit sandaaleihin. 

Vaella Oía:an

Santorini

3. Snorklaa ja sukella 

Suuntaa saaren itäpuolelle, jos haluat veneilemään tai snorklaamaan. Jälkiviisaana suosittelen ehdottomasti sukellusta kaikille kortillisille! Retkille suunnataan samoilla veneillä snorklaajien kanssa, mutta regulaattorilla pääsee näkemään enemmän. Snorklauskin oli toki hauskaa. Uimme oppaamme perässä pieniin, paikoin ahtaisiinkin luoliin, jossa saattoi nähdä hienoa väriloistoa seinämissä. Kalojakin näkyi muutamia. Puolen päivän retki toi toivottua vaihtelua lomaviikkoon ja venematka virkisti mukavasti tuulen ja pomppujen muodossa. Oli kiva samalla piipahtaa myös toisella puolella saarta, jossa emme aiemmin olleet vielä käyneet. 

4. Maistele uutta 

Kreikan suurimpia matkailuvaltteja on ehdottomasti ruoka. Miten voikin olla maa, jossa salaatti maistuu näin hyvälle ja alkuruokavalikoimalla saa itsensä täyteen.

Vinkki! Alkuruoat, eli mezet tulevat usein iiisoina annoksina, joista riittää jaettavaa useammalle ruokailijalle.

Meille riitti kahden usein 2-3 eri mezeä, mutta välillä hulluttelimme maistaaksemme useaa lajia. Ja näiden seurauksena ei syntynyt ruokahävikkiä, vaan pari vähän pulleampaa vatsaa.

Suosittelen testaamaan paikallista herkkua Favaa. Se on linssimuhennoksen kaltainen tahna, jota nautitaan esimerkiksi leivän kanssa tai vihannesten lisukkeena. Ostin pussillisen Favaa myös kotiin.

Kreikkalainen ruoka

5. Ota haltuun Välimeren ruokavalio

Vaikka salaatti on ravintolaruokana vähän tylsä, Santorinilla se on ihan ”must”. Mulla on ollut haasteita kreikkalaisen salaatin aidon version kanssa, punasipulin ja mustien oliivien aiheuttaessa refluksia. Tähän löytyi saarelta paras pelastus: Santorini salad. Salaatti muistutti enemmän kotitoteutustani kirsikkatomaatteineen. Mutta Santorinin tomaatit olivat ihan huikean herkullisia ja näin mehukasta kurkkua saa marketin hyllystä etsiä. Jos Suomessa kirsikkatomaatit maistuisivat tuolle, voisin luopua karkista. Juusto salaatissa oli paikallista erikoisuutta, mutta fetaa ei jäänyt ikävä. Nautimme salaatin aina ilman anjovista, vaikka google väittää, että se siihen kuuluisi (?)

6. Risteile romanttisesti

Halusimme päästä kokemaan paikkaa vielä kerran mereltä päin ja hyppäsimme iltaristeilylle. Paatti lähti matkaan satamasta Santo Winery -viinitilan alapuolelta. Vene oli puinen purjevene ilman suuria sisätiloja – onneksi pakkasimme mukaan aurinkorasvaa. Matka kulki Oían edustalta ja suunnaten pienelle saarelle, jossa nautittiin kreikkalainen illallinen. Ruoka oli pettymys valikoiman ollessa lihaisa ja suppea, mutta emme olleet ryhmäretkeltä muuta odottaneetkaan. Auringonlaskun aikaan kapteeni pysäytti laivan ja kuulimme kaikki mahdolliset ”ysärin viimeiset hitaat”-biisit, kunnes aurinko oli kadonnut mailleen. Hotellille päästyämme suuntasimme vielä syömään vähän lisää.

Häät Santorinilla
Hotellimme uima-altaalla olimme päivittäin hääseremonioiden kuokkavieraina.

7. Haaveile häistä

Varoitus: vaikket olisi koskaan suunnitellut omia häitäsi, saattaa Santorini laukaista unelmoinnin statuksestasi huolimatta. Tai ehkä saat idean uusia jo olemassa olevat valat.

Saarella häät ovat näkyvä business. Enkä tarkoita tällä vain mainontaa. Pareja, vihkimisiä ja hääkuvauksia tapaat nimittäin kaikkialla. Pääsimme todistamaan viinitilalla myös yhtä hyvin suunniteltua kosintaa. Pari pyörähteli ”juun” jälkeen sydämen muotoon asetettujen kynttilöiden ympäröimänä ja me kippistimme tippa silmäkulmassa muutamia metrejä ylempänä.

Ensimmäinen kosinta, jota koskaan pääsin todistamaan.

8. Ajele hissillä tai karkaa maailmalle

Santorinin edustalla on päivittäin hienoja risteilijöitä. Osa viipyy päivän, osa kolmekin. Vieraat kuljetetaan laivasta saarelle pienemmällä aluksella ja Firan rannasta kulkee vaijerihissi ylös kylään. Olen vähän ”laivafani”, joten tunnustan odottaneeni aina hieman jännittyneenä, mitkä laivat minäkin aamuna näkisin. Samalla muistin unelmani Välimeren risteilystä, jonka haluaisin vielä tehdä. Joinakin aamuina ajattelin hyppääväni kyytiin. Saarina toivoisin matkalleni esimerkiksi Mykonosta, Kreetaa, Maltaa ja ehkä Korsikaa. Näistä pääset unelmoimaan esimerkiksi täältä.

9. Kohota kuntoa

Jos olet himourheilija, sopii Santorini erinomaisesti korkeanpaikan leiriksi. Saarella näkyi monia pyöräilijöitä, tosin lajin turvallisuudesta autojen seassa en mene takuuseen. Ja porrastreenit päivittäin ovat taatut, halusit tai et! Hikikin tulee vain sängystä ylös nousemalla.

10. Elä kuin julkkikset

Santorinilla on paljon ihania huviloita ja sviittejä omine kattoterasseineen. Sen vuoksi majoittuminen lieneekin useissa paikoissa melko kallista. Verkkokalvolleni painui viimeisen illan ravintolastamme avautunut näkymä pariskunnasta yöuinnilla kattoterassihuoneensa uima-altaalla. Jos menisin paikkaan toisen kerran, haluaisin oman huvilan tai tuollaisen huoneen omalla uima-altaalla, jossa siemailla viiniä auringonlaskussa maailmanmenoa ihmetellessä.

Ihanaa lomafiilistelyä just sulle!

Noora

Kulttuuri Ruoka ja juoma Liikunta Matkat