Sotkuinen koti – pitäisikö sitä vaan sietää?

siivous palkitseeUlkoinen kaaos ajaa mut sisäiseen kaaokseen. Jos koti on sotkuinen, mieli menee solmuun ja kaikki alkaa tuntua hankalalta. Kun taas saan siivottua, mietin, ettei se elämä ehkä niin kamalaa ollutkaan.

Siivous on asia, josta monessa taloudessa taistellaan. Kuka järjestää, kun koti on sotkuinen, kuka pyörittää pyykkikoneet, imuroi, tai pesee ikkunat. Päätin jossain vaiheessa tietoisesti lopettaa siivoamisesta nalkuttamisen. Sen sijaan, että se olisi auttanut johtaen toimenpiteisiin, tuli siitä vain turha riitä. En halunnut olla sellainen ihminen.

Työnjako

Meillä siivous tehdään, kun ehditään tai kun sotku alkaa ärsyttää riittävästi. Oma kynnykseni aloittaa on matalampi kuin puolisoni, mutta hän käyttää pesukoneita ja imuria aktiivisemmin. Koska hän ei lue blogiani, uskallan todeta, että näen välillä jopa paremmaksi siivota yksin, jolloin pystyn hallinnoimaan paremmin työjärjestystä ja siten saamaan aikaan haluamani lopputuloksen. Ajan ollessa kortilla aihe saattaa yhä aiheuttaa harmaita hiuksia ja kitkaa keskusteluihin. En kuitenkaan halua sopia mitään tiettyä siivouspäivää tai jakaa työtehtäviä suunnitellusti. Aina ei oma aika ja jaksaminen riitä, jolloin on ihana, että toinenkin voi tuon homman hoitaa.

Yllätysvieraita – apua!

Siivous tulee väistämättä eteen, kun kotiin on tulossa vieraita. Aloin tänään pohtia, kuinka moni ystävien luona vieraillessaan lopulta olettaa, että on siistiä? Vai onko kyse vain siitä, että haluaa itse peittää elämisen jäljet suojellakseen omaa julkisivuaan? Tavoitteenani olisi koti, jonne voisi kutsua vieraita myös spontaanisti, häpeilemättä.

Miettiessäni asiaa vieraan näkökulmasta, huomaan antavani sotkun anteeksi helposti. Jos menen kaverilleni kylään ja hän pahoittelee sotkua, olen harvoin kiinnittänyt siihen edes mitään huomiota. Monien kavereideni kodeissa asuu myös usein lapsia, jolloin siisteyskontrolli väkisinkin vähän katoaa. Lapsilla saa ehkä sotkuisen kodin helpommin anteeksi. Elämisen jäljet tuovat usein myös kodikkuutta ja saavat kyläillessä helpommin rentoutumaan. 

Helppo siivous – resepti

Päätin kuitenkin tänään ottaa sotkuisesta kodistani niskalenkin ja hoitaa siivouksen pois anoppikokelaan huomisen vierailun alta. Samalla aion tämän kirjan inspiroimana pohtia kotini funktionalisuutta: onko siellä tekijöitä, jotka synnyttävät epäjärjestystä? Onko jokaisella tavaralla oma paikka? Olisiko alakertaan jatkuvasti ajautuville tavaroille mahdollista löytää paikka sieltä sen sijaan, että kiikutan niitä jatkuvasti edestakaisin?

Jaan loppuun vielä reseptini tehokkaaseen, mutta hauskaan siivoamiseen. Tsemppiä kaikille, joilla se on lähipäivinä edessä!

Noora

Helpompi ja hauskempi siivous

Ainekset (1 annos)

3
rätti
1
yleispuhdistusaine
1
imuri
1
mattopiiska
1
WC ankka
1
kylpyhuoneenpuhdistusaine
1
Spotify / Bookbeat + laite
1 kimppu
leikkokukkia
1
puhelin tai kamera
1 h 30 min
{
AKTIIVINEN 1 h 30 min
PASSIIVINEN 0 min

Tee näin:

Laita menevää mielimusiikkiasi Spotifysta soimaan tai valitse hyvä äänikirja taustalle.

Aloita irtotavaroista, jotka silmin nähden ovat paikoissa, jonne ne eivät kuulu. Mulle näitä ovat lehdet (niitä on kaikkialla), kynät, korvikset ja vaatteet.

Tyhjennä pinnat laittamalla loputkin tavarat oikeille paikoilleen. Ota esiin rätti ja pyyhi kaikki pinnat. Laita tasoille kuuluvat tavarat takaisin paikoilleen. Tässä vaiheessa ne voivat löytää myös ihan uuden paikan. Muista kertoa uuden säilytyspaikan löytäneistä tavaroista myös puolisollesi.

Nosta lattialla olevat irtotavarat isompien huonekalujen päälle ja rullaa matot ja irtotekstiilit ulos tuulettumaan. Nappaa imuri käteen ja huiski menemään. Nyt on hyvä hetki laulaa äänekkäästi musiikin mukana – kukaan ei kuule. Jos valitsit alussa äänikirjan, suosittelen pausea imuroinnin ajaksi.

Pyyhi listat rätillä, jos jaksat. Mikäli skippasit tämän viimeksi ja ehkä toissa kerrallakin, tee se nyt ärsytyksestä huolimatta. Kiroile vaikka vähän – ehkä se viimeistään alkaa naurattaa. Avaa ikkunoita kelin sallimaksi ajaksi.

Nyt on aika päästää viimeisetkin höyryt ulos pääkopasta. Nappaa mattopiiska ja anna kyytiä raikkaassa ulkoilmassa kylpeneille matoille, tyynyille ja petivaatteille. Viimeistele tuomalla tekstiilit sisään paikoilleen. Jätä ulko-ovi hetkeksi auki, niin saat viimeisetkin nurkat tuuletettua.

Jäljellä on enää wc:n ja/tai kylpyhuoneen pesu. Laita ensimmäiseksi ankka pönttöön vaikuttamaan ja harjaa. Hankkiudu eroon pyykkivuoresta, jos löydät sellaisen. Järjestä tavarat piiloon pinnoilta ja pyyhi pinnat. Vaihda raikastimet, jos muistit ostaa uudet. Imuroi/luutua lattia ja vedä ankka vessasta alas vielä lähtiessäsi.

Valmis! Käy kauppareissulla hakemassa kimppu sesongin leikkokukkia maljakkoon asunnon keskeiselle paikalle. Ota kuvia siististä kodista. Näin inspiraatiosi seuraavaan kertaan on jo valmiina!

Koti Sisustus Hyvä olo

Seisotko itsesi tiellä?

Olen löytänyt ajatuksistani kierteen, josta en pidä. Tämä kela lyttää mun suunnitelmat ja unelmat. Se ylianalysoi kaiken ennen kun ehdin edes kunnolla kokeilla pystyisinkö. Ja mähän pystyn!

Valot sammuu
Räppijengi pitää yhtä. Ollaan kolmestaan kierretty räppikeikkoja ja -festareita. Tässä saateltiin Cheekin saaga finaaliin Lahessa.

Liian vanha tanssijaksi

Yksi hyvä esimerkki tästä on mun tanssiharrastus. Kirjoitinkin aiemmin aiheesta täällä. Aloitin tanssin 16-vuotiaana, joka oli silloin samoilla tunneilla käyneisiin nähden ”tosi vanhana”. Jotenkin iskostin päähäni ajatuksen, etten myöhäisestä aloituksesta johtuen koskaan voisi olla niin hyvä kuin muut.

Todellisuudessa moni huipulle päässyt tanssija on aloittanut mua paljon vanhempanakin. Kaikki eivät ole  vetäneet pinkkiä tutua päälle ekan kerran kävelemään opittuaan, kuten tuolloin kuvittelin. Kelojeni takia lopetin yrittämisen. En kuitenkaan pääsisi siihen kisaryhmään ja mitä järkeä olisi treenata monta kertaa viikossa, kun en koskaan voisi olla yhtä hyvä kuin muut. Tyydyin harrastelemaan ja lopulta lopetin hetkeksi. Seisoin itse itseni tiellä.

Todistin 30-vuotiaana, että kisaamisesta unelmointi ei olisi ollut teininä lainkaan turhaa, tanssiessani hip hop-muodostelmatanssin SM-hopeaa. Aloitin uudella asenteella vielä toisenkin tanssilajin ja ajattelen nyt, että tästä voi tulla vielä ihan mitä vaan!

Liian kokematon etenemään

Uraani suunnittelin pitkään viiden vuoden sykleissä. Kelailin, että mulla menee suunnilleen 3-5 vuotta aina uudelle portaalle nousemisessa. Yleneminen ei kuitenkaan ole koskaan ollut mulle mikään meriitti. Tärkeämpää päästä tekemään asioita kädet savessa, silloin oppii eniten. En koe voivani johtaa toimintaa, jota en ole koskaan itse tehnyt.

Kuusi vuotta sitten uraraportaita suunnitellessani muistan miettineeni, että viiden vuoden päästä otan vielä yhden askeleen ylöspäin. Nyt olen tehnyt tuon tason tehtäviä jo 5 vuotta ja ollut aina pätevä hommiini. Aina ei vaadita vuosia urankaan rakentamisen tueksi. Pitää vaan uskaltaa, sietää hieman epämukavuutta ja pysyä aina uskollisena sille, mitä oikeasti haluaa. Enää mun hakuja ei estä pelottava titteli tai uudenlainen näkökulma, vaan pohdin haluanko asettua noihin kenkiin ja mitä uutta pestissä voin oppia.

Ikuisesti lapseton

Turhia uskomuksia viljelin pitkään myös perheen perustamiseen liittyen. Ajattelin 20:senä, että 30-vuotiaana mulla on pari lasta, jos niitä joskus teen. 30-vuotiskriisin pahimpia asioita oli tuon unelman toteutumattomuus. Erosin ja heitin pyyhkeen vuodeksi kehään. Musta ei varmasti tulisi koskaan äitiä.

Sinkkuvuoden aikana ehdin tutustua itseeni, opin tosi arvokkaita asioita. Usko omaan perheeseenkin palasi vähitellen, jo ennen nykyistä suhdettani. Vaikka lapsia ei vieläkään ole, on niiden saantiin tulevaisuudessa nyt helpompi uskoa. Opin, että pk-seudulla 35+-vuotias ensisynnyttäjä on ihan tavallinen juttu. Se tarkoittaa vaan sitä, että on enemmän aikaa toteuttaa niitä unelmia, joihin perhe ei vielä kuulu. Ja siitä otan nyt kaiken irti!

Konepaja
Mulle ja tulevaisuuden suunnitelmilleni on vielä kaikki ovet ja ikkunat avoinna. 🙂

Listasin alle asioita, joita aion tehdä väistyessäni itseni tieltä:

  • Aion vielä tanssia streetin SM-kisoissa toisenkin kerran. Jatkan treenaamista ja voin kehittyä melko hyväksikin.
  • Haluan ehkä joskus perustaa yrityksen tai vaihtaa alani täysin johonkin uuteen. Mulla on siihen vielä tosi paljon aikaa.
  • Haluan opetella uusia taitoja: ehkä liityn futisjoukkueeseen, ikävöin joukkuepelejä. Ehkä opettelen kesällä viimein käyttämään longboardia arjen liikkumiseen, ehkä taitamaan pari temppuakin.
  • Aion elää elämääni täysillä, listata unelmia säännöllisesti ja huolehtia että tavoittelen niitä, vaikka osa tuntuisi ihan mahdottomilta. Koskaan ei ole liian myöhäistä!

Mitä sä tekisit, jos siirtyisit pois itsesi tieltä?

-Noora

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään