Vaalit 2019 – Näin aion äänestää!

Ketä äänestää

Koen, että eduskuntavaalit 2019 ovat poikkeukselliset. Ilmassa on useita isoja kysymyksiä, joiden osalta lähiaikoina tehdyt päätökset vaikuttavat merkittävästi kansan arkeen ja tulevaisuuteen. Näissä vaaleissa koen jotenkin ensimmäistä kertaa suurta vastuuta jättäessäni ääneni. Tämä ajatus on kannustanut seuraamaan keskusteluja aiempaa aktiivisemmin ja google on toiminut apuvälineenäni niin Nato – kuin Sote-asioitakin tutkiessani.

Ketä äänestän eduskuntavaaleissa ja millä perusteella?

Otsikosta huolimatta, en ole vielä päättänyt ketä äänestän. Ajattelin, että ehdokkaan nimeämistä parempi vaihtoehto on pohtia blogissa ääneen, millä perusteella ehdokasta valitsen. Vilahtaa joukossa niitä nimiäkin.

Arvot

Vaikka olen ehdottomasti ilmastonmuutoksen hidastamisen puolesta, en ole varma kannatanko ihmisten pakko-ohjailua ilmastoystävällisempiin elintapoihin.

Mulle merkittävimpiä arvokysymyksiä näissä vaaleissa ovat ilmastoon liittyvät teemat, sekä varallisuuteen ja vanhemmuuteen perustuvat tasa-arvokysymykset. En väheksy ihmisarvokysymyksiäkään, kuten translaki, eutanasia tai vanhustenhoito, mutta ne eivät tällä hetkellä vielä ole niin lähellä kuin edellä mainitut.

HS:n vaalikoneessa piirtyy muuten erinomainen kuva, jos haluaa tietää seisooko itse oikealla vai vasemmalla ja onko enemmän liberaali vai konservatiivi.

HS vaalikone arvo taulukko

Omaa linjaani lähimpänä arvokysymyksissä on rkp. Vihreiden ilmastopolitiikka näyttäytyy vaalikoneiden vastauksissa omaani radikaalimpana. Vaikka olen ehdottomasti ilmastonmuutoksen hidastamisen puolesta, en ole varma kannatanko ihmisten pakko-ohjailua ilmastoystävällisempiin elintapoihin. Kannustimien puolella olen ehdottomasti, ilmastoystävällisempää toimintaa tulee tukea, mutta ei pakottaa.

Rkp:n osalta vain Nato-kanta riipii ja se on mulle kynnyskysymys. Onnistuin löytämään rkp ehdokkaista myös Nato-kielteisiä, mutta puolueen linja lienee vahvasti myönteinen. En halua antaa ääntäni Natolle, vähiten Venäjälle kumartelevan Trumpin aikakaudella.

Tasa-arvokysymyksistä vanheimpanvapaan isälle suunnatut kiintiöt on toinen mielenkiintoinen kysymys. Mulla ei ole omia lapsia, mutta myös tuossa kysymyksessä uskoisin perheiden kykyyn sopia asiasta. Joissain perheissä voi olla ammatteja, joissa vapaiden jakaminen täysin säädellysti johtaa hankaliin tilanteisiin.

Puolue

Voinko luottaa, että puolueen pärjätessä minun arvoni ovat esillä?

Selatessani puolueiden ehdokaslistoja alueellani aloin miettiä merkitystä ihmisen ja puolueen valinnan välillä. Haluan valita ehdokkaan, jonka kykyyn tulla esille mielipiteidensä ja avauksiensa kanssa, uskon. Haluan äänestää naista, koska naiset ovat yhä aliedustettuna eduskunnassa. Haluan myös äänestää iältään nuorempaa henkilöä, sillä eduskunnan keski-ikä on hälyttävän korkea.

Pohdin pitkään äänestäisinkö kuitenkin Liike nytiä, että jokin muuttuisi radikaalimmin päätöksenteossa. Asiassa ripoo kuitenkin kaksi juttua: Liike nytin jäsenet eivät sitoudu keskenään yhteneviin arvoihin ja heidän ehdokkaita vaalikoneessakin voi saada tulokseksi täysin erilaisilla vastauksilla. Voinko luottaa, että puolueen pärjätessä minun arvoni ovat esillä? Liike nyt kysyy ”yleisön” mielipidettä äänestyksissä. Mistä tiedän, mikä mielipide on enemmistöllä?

Etsiessäni sopivaa ehdokasta aiemmin mainitsemieni rkp:n ja vihreiden listoista, koin haasteeksi löytää arvoiltaan samaistuttavan henkilön. Pitäisikö siis mieluummin äänestää epäsopivaa oikean puolueen tyyppiä vai sopivampaa henkilöä, joka on ”väärässä puolueessa”? Vaalikoneista kaksi antoi sopivimmaksi henkilöksi sdp:n ehdokkaan, mutta en halua kannattaa kyseistä puoluetta.

Esiintyminen

Jos valitsisin ehdokasta pelkästään esiintymisen ja argumentoinnin perusteella, äänestäisin Li Anderssonia. Jestas, mikä mimmi! Huikean vahva esiintyjä ja puhuja. Perustelee asiat kansankielisesti, vaikken ole kaikesta hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Sa(isi) äänensä varmasti kuuluviin ja ajamiaan asioita eteenpäin, jos valta hänelle suotaisiin.

Arvostan myös Pekka Haaviston rauhallisuutta. Hän ei keskeytä ja osaa esittää asiat niin, että ne on helppo ymmärtää ja allekirjoittaa. Pekan vastaukset vaalikoneessa yllättivät: hän ei ollut yhtä ehdoton kuin puolueensa enemmistö alueellani. Pekka ei kuulu vaalipiiriini, mutta sai ehkä hieman palautettua uskoani Vihreän ehdokkaan valinnan kannattavuuteen.

Yhteenveto

Haluan ehdokkaan, joka

  • Ajaa vahvaa ilmastopolitiikkaa, mutta tekee sitä kannustimet edellä, ei pakotteilla. Suuntaa tuet oikeisiin asioihin, joka ohjaa kansaa oikeaan suuntaan. Ei ”pikadieettejä”, vaan ”ruokavalion” portaittainen muutos.
  • Ei halua Natoon, on EU-myönteinen, muttei täysin sen ohjailtavissa.
  • Ajaa heikompien asiaa, mutta ei kustannuksille sokeasti. Mun mielestä perustulon eteen täytyy tehdä jotain, jos siihen on pystyväinen. Rajoitukset on asia erikseen. Pätkätyöstä ei saa rangaista pienemmällä tuella.
  • Kannattaa tasa-arvoa.
  • Saa suunsa auki eduskunnassa, eikä pelkää keskustelua.
  • Osaa käyttäytyä.
  • Omaa substanssiosaamista.
  • Pitää, mitä lupaa. Ei ole helposti ohjailtavissa.
  • On tolkun ihminen.

Haluan korostaa, että kirjoitukseni tarkoitus ei ole vaikuttaa kenenkään äänestyspäätökseen, vaan valaista omaan kantaani vaikuttavia seikkoja. Asiat, joita esittelen on kerrottu, kuten ne itse miellän, pohjautuen omaan asiantuntemukseeni. En siis välttämättä tunne jokaisen jutun kaikkia laitoja, mutta kuulen mielipiteitä muiltakin kommenteissa mielelläni.

On valintasi kuka tahansa, pääasia, että äänestät!

-Noora

Puheenaiheet Uutiset ja yhteiskunta Vastuullisuus

Vanhenen ulkoa, en sisältä

Pari kuukautta sitten havahduin siihen, että peilikuva alkoi näyttää hämmentävän tutulta. Tai peili se ei ollut, olin kuvaamassa tarinaa Instagramiin. Kuva ei suinkaan ollut tuttu siksi, että olen tuijottanut näitä samoja kasvoja sieltä jo 30 vuotta. Havahduin silmäryppyihin ja suupieliä reunustaviin ruttuihin. Olivatko ne olleet jo pitkään siinä? Koska musta tuli näin vanha?

Aloin muistuttaa äitiäni, vaikka pienestä asti mua on aina sanottu isäni näköiseksi. Hassua, sillä muutamia vuosia sitten havahduin näkemään nämä samat piirteet 5 vuotta vanhemmassa siskossani.

En ikinä julkaissut tuota videota Instaan. Kuva jäi pyörimään mieleeni, mutten aavistanut monta kertaa tämän ajatuksen vielä keloissani kohtaisin.

Äitini on aina ollut nuorekkaan näköinen ja hyväkuntoinen nainen, en siis suinkaan kavahtanut mitään itsessäni näkemää hänen piirrettään. Havaintoni olivat salakavalasti ilmestyneet rypyt – nuo vanhenemisen merkit, joita en tuntenut henkisessä minässäni vielä lainkaan. Aloin katsella kriittisemmin myös kuntoani, notkeuttani (tai sen puutetta) kuin elämäntilannettanikin. Olisiko jo kiire vaikuttaa vanhenemisen mukana tuomiin tosiasioihin? Onko mitään enää tehtävissä?

Tuon päivän jälkeen olen tullut tietoiseksi ympärilläni varmasti jo pitkään velloneesta vanhenemisen haasteisiin liittyvästä keskustelusta. Hedelmällisyys laskee, nivelet vaativat voitelua, istuminen tappaa, aineenvaihdunta hidastuu. Paniikki, paniikki. Olisinko sittenkään erilainen ja selviäisin ilman näitä vaikutuksia vielä hetken?  Ja mitä voisin tehdä toisin nämä asiat tiedostettuani?

Päätin pitää kiinni jo lapsena tekemästäni päätöksestä olla koskaan aikuistumatta. Hassua, eikö? Eihän kukaan voi olla lapsi koko elämäänsä. On kuitenkin asioita, jotka haluan aina säilyttää mielessäni ja kehossani vanhenemisesta huolimatta.

Pukeutuminen

  • Vannon rentouden ja mukavuuden nimiin. ”Sellanen street-henkinen, mut siisti”, kuvaili ystäväni taannoin tyyliäni, kun ihmettelin ääneen puolisoni taannoista kommenttia ”sun tyylisistä vaatteista”.

Työ

  • En putoa kelkasta. Haluan päivittää osaamistani ja esimerkiksi teknologisia valmiuksiani aina.
  • Haluan tehdä juttuja, joista nautin ja joissa näen työni jäljen. Enkä mitään vain rahasta.
  • Säilytän leikin: haluan elää elämää, jossa arjen painoarvo on työtä suurempi. Tunnistaa liian kuormituksen ajoissa ja osata välillä löysäillä takapenkissä.

Liikunta

  • Ei ole lajia, jota en voisi opetella, jos siitä kiinnostun. Ihminen ei ole koskaan liian vanha trampalle tai tanssitunnille. Myös kisaaminen uudessa lajissa voi olla mahdollista vielä viisikymppisenä (lue tositarina tästä). Vain venyttelyn ja lihashuollon merkitys kasvaa vanhetessa.
  • En aio valittaa leikeistä lattian rajassa, ennen kun en oikeasti sinne pääse. Muistan jääneeni liian usein pienenä ilman leikkikaveria, kun äiti tai isä ei halunnut istua lattialle: ”Ei sieltä pääse enää ylös”. Höpö höpö.

Elämä

  • Annan sen viedä. Esitän toiveeni universumille ja jään odottamaan. Tähän mennessä se on tarjoillut mulle upeita asioita, joten luotan tyystiin siihen, että näin on jatkossakin. 

Ja mitä tulee niihin ryppyihin: niissä näkyy ne kaikki elämän tähän astiset ilot, jotka on pidentäneet mun ikää jo kymmenillä vuosilla.

Noora

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli