Lapsuuden pihapelit – muistatko vielä nämä?

Osallistuin tänään Saton järjestämään Satoja Makuja-pihatapahtumaan, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa. Konseptin ideana oli tuoda Sato-asuntojen pihoille nyyttärit, grillit, pihapelit ja muuta yhteisöllistä kesäpuuhaa. Itse leivoin raparperimuffinsseja, joiden ohjeen laitan jakoon vähän myöhemmin. Otin mukaan myös petanque-pelin, jonka olemassaolon olin tyystin unohtanut.

Tämä etenkin perheitä pihoille houkutellut tapahtuma sai miettimään lapsuuden pihoilla vietettyä aikaa. Ollessani 3-14-vuotias, asuimme taloyhtiössä, jonka lapsista muodostui vähitellen porukka, jolla leikittiin, pelattiin, hypättiin narua ja laskettiin mäkeä. Ikähaarukkamme oli noin kymmenen vuotta. Keväisin hakkasimme jäät pihateiltä, että vanhemmat antoivat luvan ottaa pyörät käyttöön aiemmin. Samalla jengillä pystytettiin takapihalle teltat ja leikittiin niissä barbeilla huonomman sään sattuessa.

Eräs tänään tapahtumaan osallistuneista päivitteli, miten hankalaa nykyään kouluikäisiä lapsia on edes saada ulos. Mihin katosivat yhteisölliset, ryhmätoimintaa, sääntöjen hallinnointia, nokkeluutta ja kuntoa kasvattavat pihapelit?

Muistatko vielä nämä lapsuuden pihapelit?

Konkka/Kirkonrotta

Meillä leikittiin eniten konkkaa tai konkkasta. Kyse oli hipan ja piiloleikin yhdistelmästä, jossa yksi sulki silmät painautuen lipputankoon ja muut liikkuivat piiloihin. Konkka etsi piilottelijoita pihasta rajatulla, yhdessä sovitulla pelialueella. Pelaaja sai liikkua ja vaihtaa piiloa pelin edetessä. Jos konkka näki piilottelijan, juoksivat he kilpaa lipputangolle. Tällöin piilottelija saattoi nopealla toiminnallaan vielä pelastaa itsensä ja muut koskemalla tankoa ja huutamalla ”konkata itteä ja kaikkia muita” tai konkka saattoi saada piilottelijan kiinni huutamalla ”konkata (nimeä)”.

Kymmenen tikkua laudalla

Tämä peli starttasi hurjalla etsinnällä. Ei suinkaan piilottelijoiden, vaan tikkujen. Kun 10 tikkua ympäristöstä oli löydetty haettiin hiekkalaatikolta lapio ja etsittiin kivi tai muu kiila. Tikut asetettiin lapioon, sen varsi kiilan päälle ja yksi pelaajista polkaisi tikut taivaan tuuliin. Kerran yksi pienistä lapsista sai tikun silmäänsä. Peli meni hetkeksi pannaan. Hipan tehtävänä oli koota tikut takaisin lapioon, jolla välin muut piiloutuivat. Tässäkin pelissä piiloa oli lupa vaihtaa. Jos etsijä meni liian kauas, oli vaarana, että joku ehti polkaista tikut uudelleen koottavaksi, jolloin kaikki jo löydetytkin saivat piiloutua uudelleen. Piilottelija jäi kiinni jos etsijä ehti lapion luo ensin ja huusi ”(nimi) löydetty”.

Väris tai Peili

Väris ja Peili eivät olleet yhtä liikunnallisia kuin konkka ja niitä oli helpompi pelata pienemmälläkin porukalla. Peleissä yksi pelaajista seisoi selin muihin, jotka aloittivat pelin viivalta n. 10 metriä tämän selän takana. Väriksessä selin seisova sanoi värin, jolloin kaikki, joilla oli tätä väriä vaatteissaan tai asusteissaan saivat ottaa yhden askeleen. Se joka ylsi koskettamaan värien luettelijaa ensimmäisenä, voitti. Peilissä sen sijaan muut liikkuivat, kun peili oli selin ja pysähtyivät, kun peili kääntyi. Jos peili näki jonkun liikkuvan, joutui tämä takaisin lähtöviivalle. Muut saivat jatkaa peilin kääntyessä samoilta sijoiltaan. Jos joku ehti koskettamaan peiliä ennen kuin tämä kääntyi, hän voitti ja pääsi peiliksi.

Kiikkupallo

Kiikkupallossa muut istuivat keinuissa ja yksi pommitti heitä pallolla. Vaikka tekstin alussa päivittelin pihapelien kadonneen maailmankartalta, todistimme tänään Sato-kotipihassa juurikin kiikkupalloa. Kiikkuja sai potkaista palloa jalalla, mutta jos pallo osui muualle pelaajaan, joutui tämä polttajaksi. Pelialue oli kuitenkin vain hartijoista alaspäin, ei esim. kasvoihin. Joissain versioissa muistan meidän liittäneen tähän peliin lipputangon kiertämisen sillä aikaa kun polttaja haki palloa pusikosta. Siitä taisi saada pisteitä tai ehkä immuniteetin yhteen polttoon, mutta tästä en ole täysin varma.

Olipa hauska muistella näitä lapsuuden leikkejä ja kommelluksia. Muistan aina myös inhonneeni häviämistä. Kun hypimme ”hyppyskää” tai leikimme twist-narulla, juoksin kerran takapihallemme huutamaan tuhmia sanoja, kun hävisin. Sisko kertoi isälle, joka ei ollut kovin ylpeä. Olin myös vähän mustasukkainen isosiskostani välillä pihan muille lapsille, jos sisko antoi enemmän huomiota muille. Nyt jo naurattaa.

Millaisia muistoja sulla on lapsuuden pihapeleistä tai tuliko mieleen muita kuin mainitsemani? Kommentoi alle tai paina sydäntä myös, jos joku peleistä oli tuttu.

Noora

Kommentit (4)
  1. Kaikki tuttuja! 😊

    10 tikkua laudalla oli aikoinaan serkkujen kanssa yksi pelatuimmista.

    Koulun pihalla sitten hypittiin ruutua tai oltiin pikipataa. 😊

    1. Hauskaa, että tunnistit! Tuo ruutu oli koulun pihalla kova juttu. Joskus piirrettiin niitä liiduilla omallekin pihalle. 🙂 Mitähän muuten tapahtui sille väriliitupäivälle, joka joskus järjestettiin tämän perinteen elvyttämiseksi?

      Meillä muuten pikipata oli nimeltään puuropata. Varmaan paljon erilaisia nimityksiä näillä alueista riippuen.

  2. Ihana postaus! Meillä varmaan eniten leikittiin purkkista ja vinkkistä. Ovat hyvin saman tyylisiä kuin 10 tikkua laudalla. Purkkiksessa pelastettiin potkaisemalla pallo kauas, vinkkiksessä pystyi pelastamaan piilosta vilkuttamalla. Lisäksi pelattiin paljon pesäpalloa/nelimaalia.

    Keinupalloa pelattiin koulussa. Pihassa oli vaan yhdet keinut ja niiden käyttövuorot oli jaettu välitunneittain/luokka-asteittain että pienimmätkin pääsivät keinumaan joskus. Niin ja seinäpalloa (potkittiin palloa vuorotellen kaukalon seinään) . Polttopallo on kans kivaa.

    Oikein odotan että omat lapset kasvaa että päästään leikkimään. Veljentyttöjen kanssa ollaan jo leikitty ainakin väriä ja peiliä, niin ja kaikenlaisia erilaisia hippoja, mm. vessanpönttöhippaa.

    1. Kiitos kommentista! 🙂 Polttopallo oli meillä myös koulussa yksi vakiolajeista. Ja tuo lipputangon kiertäminen keinupallossa muistutti juuri tuota kuvaamaasi purkkista.

      Mullakaan ei ole (vielä) omia lapsia, mutta tätä pihapelikulttuuria mielelläni tavalla tai toisella edistäisin. Mahtavaa, että ihmiset muistaa näitä pelejä kuitenkin vielä – ehkä tässä on toivoa!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *