Vuoden parhaat 2019


Olen aina vuoden viimeisenä päivänä tehnyt tavoitelistan seuraavalle vuodelle, mutta myös tsekannut toteutuivatko edellisvuoden ajatukset. Listaan palaan myöhemmin, mutta yhdestä suosikkipodcastistani inspiroituneena, halusin tehdä katsauksen menneeseen Vuoden parhaat (ja pahimmat)-kysymysten avulla.

Miten meni niin kuin omasta mielestä?

Tavoitteisiini koen päässeeni melko hyvin. Listan kokonaisuudessaan näet täältä.

Mihin olin tyytyväinen?

Ensimmäinen treeniin liittyvä tavoitteeni kirkastui mullekin oikeastaan vasta vuoden aikana. En ehkä määrällisesti treenannut kovemmin kuin ennen, mutta onnistuin lisäämään rennon liikunnan merkitystä ja liikunnan tuottamaa iloa elämässäni. En enää lähde lenkille, koska pitää, vaan koska voin, saan ja tuntuu siltä. Tämän opin vuoden aikana ja se tuotti lopulta vielä enemmän hyvää mieltä ja oloa kuin tavoitteellinen treenaaminen. Tanssi löysi myös takaisin elämääni, kuten toivoin ja ensi kaudella treenaan streetin SM-kisaryhmässä ihan mahtavassa porukassa.

Olen myös pitänyt lupaukseni läheisten pyyteettömästä auttamisesta ja mm. pitänyt seuraa kahden vauvan kanssa kotona olevalle ystävälleni, auttaen samalla lastenhoidossa. Vietin tänä vuonna myös enemmän aikaa siskoni poikien kanssa ja pyrin esimerkilläni ja kannustuksellani rohkaisemaan heitä milloin ruoanlaitossa, milloin huvipuistolaitteeseen uskaltautumisessa. Meistä tuli vuoden aikana läheisempiä välimatkasta huolimatta, joka on ollut vuoden arvokkainta antia.

Mikä jätti toivomisen varaa?

Asia, jossa en urheilun osalta onnistunut niin hyvin, on liikkuvuuden lisääminen ja kehonhuolto. Tämä tulkoon listaani ensi vuoden osalta, viime vuodelle en sitä kirjoittanutkaan, mutta pohdin aihetta jo paljon kyllä. Erityisesti tavoitteenani on lisätä lihastasapainoa, jotta saisin itseni suoraksi. Tällä hetkellä ryhtini ei ole paras mahdollinen ja huomaan usein kuvista pitäväni epätasapainoisten lapojeni vuoksi päätä hieman vinossa. Tasapainon kehittämisellä olisi siis saavutettavissa jotain hyvinkin konkreettista.

Ensi vuoden motokseni otan myös vielä vahvemmin ”Vähemmän tavaraa, enemmän elämää”-ajatukseni, jonka toteuttamissssa tosi  pääsin tänä vuonnakin tuon muuton myötä jo hyvin alkuun. Unelmien toteuttaminen tältä vuodelta hautautui elämästäselviytymistaistelun alle, mutta tulevalle vuodelle repussa on jo enemmän eväitä aiheen elvyttämiseen.

Vuoden parhaat ja pahimmat

Vuoden paras päivä: 5.1., kun muutimme ensimmäiseen ikiomaan kotiimme. Mietin myös, laittaisinko tähän eilisen, sillä meillä oli kaksin tosi mukava uudenvuodenaatto ekaa kertaa tässä osoitteessa sekin. Tarinan asuntoprojektista löydät muuten täältä.

Vuoden pahin päivä: 8.9., kun tajusin, etten jaksa enää painaa tahdilla, jota siihen saakka olin pitänyt yllä. Oli pakko järjestää prioriteetit uudestaan ja pohtia elämän suuntaa todenteolla. Tällä matkalla olen ja ehkä kirjoitan siitä jossain vaiheessa lisääkin, päästessäni itse aiheen kanssa ensin hieman eteenpäin.

Paras päätös: Ottaa iso, mutta tarpeellinen askel oman hyvinvoinnin osalta liittyen osin myös edellämainittuun kohtaan. Tästäkin lisää, kun aika on kypsempi.

Huonoin päätös: Yrittää venyä omien voimavarojen yli. Hoin itselleni liian kauan, että pystyn, enkä muistanut palautumisen merkitystä ajoissa. Unohdin kuunnella itseäni.

Vuoden 2019 paras

Ruoka: Thaimaalainen vege red curry. Opettelin tekemään tämän tosi hyvin itse!

Matka: Kesälomamatka kokonaisuudessaan, mutta erityisesti Lofootit, jossa telttailimme viikon vähän liian pienessä teltassa ja näimme vaelluksillamme maisemia, joiden kaltaisia en ollut edes osannut kuvitella todeksi.

Ostos: taas haluaisin sanoa Koti! Mutta valitsenkin kuoripuvun, jonka ostin Lofoottien reissulle. Mun on usein vaikea investoida hirveästi rahaa uusiin vaatteisiin, mutta tämä asu on maksanut itsensä takaisin erilaisissa sääolosuhteissa jo niin monta kertaa, että hykertelen tyytyväisyyttäni hankinnasta.

Tapahtuma: Sain toisen kummipojan, josta tuli mun ja mieheni ensimmäinen yhteinen. Tämä pieni, nyt puolivuotias herra on maailman suloisin, hymyilevin ja reippain tyyppi. Laittoi tosin ristiäisissä jalkani koville, sillä pysyi tyytyväisenä vain puolikyykkäävässä hytkytyksessä.

Biisi: Vuoden kuunnelluimpia on ollut monia, mutta ehkä laitan tähän Dennis Lloydin Nevermind tai Stereon ja Ettan Vuosien päästä.

Asu: Mustat kotihousut ja Bangkokin markkinoilta vuosia sitten 250 bhatilla ostettu ohut valkoharmaa ”kangastakki”.

Harrastus: Tanssi on ykkönen, mutta tänä vuonna aloittamani jalkapallo tulee vahvasti perässä.

Sarja: Syke on ainoa, jota olen katsonut enemmän. En yleensä koukutu sarjoihin, enkä seuraa Game of Throneseja tm., mistä kaikki aina puhuvat.

Tosi TV: Masterchef Australia. <3

Elokuva: Leffojen osaltakaan en ole suurkuluttaja. En esimerkiksi ole koskaan nähnyt yhtään Taru sormusten herrasta tai Star Wars-elokuvaa. Mutta Harry Potterit katsoin yhtä lukuunottamatta kaikki nyt uudelleen, kun tulivat Subilta. En ole mikään Potter-fani, enkä ole esimerkiksi lukenut yhtään Potter-kirjaa, mutta leffat ovat kaikessa kekseliäisyydessään kivaa katsottavaa.

Oivallus: Aktiivinen palautuminen. Tätä olen opetellut ja huomannut esimerkiksi ristikkojen ja palapelien olevan täydellistä tekemistä kaiken muun unohtamiseen ja puhelimen ainaisen näpräilyn korvaamiseen.

Kohti vuotta 2020

Mitä opin: Arvokkaan oppitunnin itseni kuuntelemisen tärkeydestä. Ensi vuonna en aseta itselleni paineita, vaan pyrin elämään elämääni toiveitani ja tarpeitani kuunnellen ja niihin luottaen.

Mitä lisään: Rentoutta tekemiseen ja asioita, jousta oikeasti nautin. Raivaan aikaa tärkeimmälle, priorisoin rankemmin ja otan aikaa itselleni.

Mitä vähennän: Suorittamista. Välillä kaikki voi olla vain vähän sinne päin, mutta haluan oppia sietämään myös niitä hetkiä paremmin.

Noora

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *