Mitä tapahtui? Mitkä kaikki asiat olivat niitä käänteentekeviä, jotka vähitellen aiheuttivat sen, että elämästäni on kadonnut moni sellainen asia, joista aiemmin nautin mielettömästi? Onko syy masennuksessa? Kaupungin vaihtamisessa? Työssä? Minussa itsessä? Oli syy sitten mikä tahansa, huomaan kaipaavani montaa asiaa ”entisestä minusta”.

Juorulenkit ystävien kanssa eli täydellinen yhdistelmä kunnonkohotusta ja sielunhoitoa – nämä taisivat jäädä maisemanvaihdoksen jälkeen, kun juorulenkkiystävät jäivät toiseen kaupunkiin. Sääli sinänsä, ei Helsinki nyt niin iso ole. Eikä olekaan, se on ainoastaan se tyyli, jolla Helsingissä tunnutaan elävän. Spontaanius on välimatkojen vuoksi lähes mahdotonta, sillä harva jaksaa lähteä juuri kotiin päästyään enää uudelleen liikkeelle, kun tiedostaa matkan ottavan sen n. 45 minuuttia / suunta. Tapaamiset on sovittava etukäteen ja ne yleensä helposti menevät kuukaudenkin päähän. Vaan mikä estää sen, että tapaamisen sopisi esimerkiksi Keskuspuistoon tai Töölönlahdelle? Niinpä. Ei mikään. 

Kahvittelu ystävien kanssa. Tämä menee täysin samaan kategoriaan aikaisemman kanssa ja johtuu myös spontaaniuden puuttumisesta. Enkä syytä sopntaaniuden katoamisesta muita, vaan enimmäkseen itseäni. Olen itse ollut etenkin viime aikoina niin uupunut, että tarvitsen henkistä valmistautumista ystävienkin kohtaamiseen ja kaikenlaisiin ”menoihin”. Aiemmin näin ei ollut, vaan saatoimme kohdata ystävien kanssa kaupungin keskustassa kahvittelun merkeissä ja parantaa maailmaa monta tuntia. 

Askarteleminen ja kaikenlainen näpertely. Neulomisen olen sentään onnistunut pitämään elämässäni, mutta rakastin askarrella esimerkiksi kortteja milloin mitäkin juhlaa ajatellen (etenkin joulukortit tietenkin) ja olen kirjoittanut ystäville vuosia sitten usein myös kirjeittä, joihin kokosin kunkin ystävän kanssa vietetyt parhaat hetket menneen vuoden ajalta. Kirjoitin näitä niin usein, että niistä tuli ystävilleni jonkinlainen vuodenvaihteen perinne, asia jota osattiin odottaa. Asia, joka on nyt jäänyt lähes kokonaan. 

Liikunta ja itsestä huolehtiminen. Rakastin aina toisinaan ”rääkätä” itseäni liikunnalla, vaikka koin aina olevani huonossa kunnossa, liian lihava ja ties mitä – nyt kun saisin edes tuon ”huonon” kunnon takaisin, olisin aivan mielettömän onnellinen. Kuntoni on tällä hetkellä jokseenkin olematon, kun en ole jaksanut tehdä juuri mitään liikunnallista aikoihin. Salitreenit yritin innokkaana aloittaa viime keväänä, vaan johonkin se innostus taas lopahti ja tulin siihen tulokseen, että salilla treenaaminen ei ole tämän hetken juttu. Tarvitsen jonkun sellaisen liikunnan, josta saan myös henkisesti enemmän – esimerkiksi luonnossa lenkkeily tai jooga voisivat olla sopivammat tähän hetkeen. Tai uinti, sekin on riittävän rauhallista, sillä tuo rääkkäys-mentaliteetti ei tunnu olevan nyt oikea kulma. Pidin joka tapauksessa aiemmin itsestäni enemmän huolta. Sen huomaa vanhoista valokuvista, joissa voin selkeästi paremmin niin fyysisesti kuin henkisestikin. Näytän terveemmältä ja huolitellummalta, vaikka en sen suuremmin ulkonäön perään ole koskaan ollutkaan. Itsestään huolehtiminen ja ulkonäkökeskeisyys ovat kuitenkin vielä hyvin kaukana toisistaan. 

Nämä kaikki ovat asioita, jotka ovat muuttuneet elämässäni vuosien varrella, mutta jotka kaikki toisaalta ovat mielestäni myös merkkejä masennuksen aikaansaannoksista, ehkä osittain masennukseen johtaneista syistäkin. Mikään ei ole mustavalkoista ja kaikki vaikuttaa aina kaikkeen ja toivon että saadessani masennusta yhä enemmän haltuun, myös nämä asiat alkavat vähitellen palata elämääni – liikuntaa esimerkiksi kaipaan todella paljon, etenkin sitä liikkumisen jälkeistä tunnetta. Silti jostain syystä olen niin saamaton, että sohva vetää enemmän puoleensä työpäivän jälkeen kuin lenkkipolku metsässä, vaikka tiedän, todella tiedän, miten hyvän olon rauhallinenkin lenkki aiheuttaisi. Toivon, että vuoden lopussa, kun taas lueskelen tänä vuonna kirjoitettuja tekstejä, voin todeta että olen ottanut pitkän harppauksen omassa hyvinvoinnissani ja elämä on aivan eri tavalla hallinnassa. 

Iloa sunnuntaihin! x