”Muista, että sä et ole sitten mikään vuodepotilas”, totesi työterveyslääkäri, kun uupuneelle naiselle sairasloman määräsi. Samalla lääkäri painotti, että sairaslomalla mielen kuuluu saada lepoa ja siksi pitää tehdä asioita, joista nauttii. No sehän on tällaiselle Tiina Tunnolliselle kaikkea muuta kuin helppoa, koska eihän sairaslomalla voi tehdä mitään, mitä jos joku vaikka näkee!

Työpäivät ovat valitettavasti saattaneet venyä viime aikoina 10h pituisiksi ihan liian usein, mikä vaikuttaa arvatenkin siihen että joko vapaa-aika tai nukkuminen kärsii. Omalla kohdalla ovat kärsineet molemmat. Mieli käy pitkän ja hektisen työpäivän jälkeen niin pahasti kierroksilla, että pahimmassa tapauksessa vielä kotona ollessa (vapaa-ajalla) olen hoitanut muutaman työjutun. Mikäli niin ei tee, avoimiksi jääneet asiat jäävät helposti painamaan takaraivoon niin paljon, että seuraavan osuman ovat saaneet yöunet.

Paniikkikohtaus oli viimeinen merkki siitä, että keho käy aivan liian kovilla kierroksilla. Arvatenkin sairaslomalla päätavoite on ehdottomasti ollut fyysinen lepo, riittävä uni ja ajatusten kääntäminen pois työasioista. Helpommin sanottu kuin tehty tässä vaiheessa kun juna puksuttaa täysillä eteenpäin ja jarru on rikki, mutta onneksi rauhoittumisen merkkejä on jo ilmassa. Edelleen kuitenkin pienikin ylimääräinen säätäminen on saanut välillä sykkeen pilviin. Ihan hullua!

Ommmmm, olen zen.

Olenkin nyt sairaslomalla pyrkinyt tekemään paljon sellaisia asioita, joihin arkena ei ole aikaa tai energiaa:

• Nukkunut päikkäreitä
• Lukenut kirjoja
• Kuunnellut podcasteja
• Viettänyt aikaa läheisten tassuterapeuttien kanssa
• Katsonut uusia sarjoja
• Juonut kahvia auringossa
• Pessyt äidin ikkunat
• Leiponut pullaa
• Vain ollut ja tuijotellut kattoa – ihanaa!

Puhelimen käyttöä olen myös yrittänyt minimoida, mutta olen esimerkiksi hyödyntänyt puhelimen muistiinpanoja blogitekstien luonnostelussa, joten  ruutuaika on saattanut pysyä melkoisen korkealla – somekanavien turha selailu on jäänyt kuitenkin selkeästi vähemmälle.

Olen yrittänyt käyttää energiaa itseni ajattelemiseen ja somessa roikkumalla uhraa aikaansa nimenomaan muihin – ellei itse päivitä aktiivisesti ja se minua ei toistaiseksi ole juurikaan kiinnostanut.

Ajatuksille on löytynyt pikkuhiljaa tilaa ja mieleen on noussut taas jos jonkinmoista suunnitelmaa aina koulun penkille palaamisesta siihen, että jätän kaiken ja muutan johonkin vuoriyhteisöön, missä tällä itsensä johtamisen ja henkilöbrändäyksen maailmalla ei ole mitään merkitystä.

Toistaiseksi olen kuitenkin päättänyt keskittyä vielä lepäämiseen, jotta osaan tehdä ratkaisuni harkitusti – ajatus vuorille muuttamisesta uuvuttaa.

xx