Herkän luonteeni vuoksi olen oppinut suojaamaan itseäni jo vuosien saatossa paremmin. Aiemmin sitä tuli oikein vellottua ahdistavissa uutisissa ja aiheutettua huomaamattakin itselle todella pahaa mieltä.

En enää siis kovinkaan usein hanki uutistietojani esimerkiksi lööppien kautta. Maku meni totaalisesti Turun puukotusten aikaan, jolloin lööpit mässäilivät tapahtumilla, jakoivat väärää tietoa ja omalta osaltaan lietsoivat kauhua. En voi sanoa siis olevani kovinkaan tietoinen kaikista pienimmistäkin kauheuksista, joita maailmalla tapahtuu, ja se on vaikuttanut potemaani maailmantuskaan ehdottomasti positiivisesti.

Silti toisinaan eksyn tietoisesti raskaiden aiheiden pariin erilaisten dokumenttien kautta. Pyrin pysyttelemään pääasiassa luontodokkarien parissa (viikonloppujen Avara luonto -jaksot on parhautta!), mutta joskus tekee hyvää syventyä tiettyyn aiheeseen hieman perusteellisemmin. Valitettavasti ahdistavat caset ovat myös niitä kiinnostavimpia. Tällaisiin dokumentteihin on kuulunut viime aikoina esimerkiksi lapsiaan myyvistä äideistä (Yle Areena) sekä Case Slendermanista (HBO) kertovat dokkarit. Molemmat suorastaan hyytäviä aiheita, herättävät taatusti ajatuksia.

Viimeisin tilannekatsaus maapallon tilaan julkaistiin jokin aikaa sitten ja olin vähällä jättää senkin lukematta. Ajattelin, että potisin vain turhaa tuskaa ja turhautumista, kun en kuitenkaan pysty maapalloa pelastamaan. Oikeassa olin ollut siinä, että tunne maailmantuskasta valtasi jälleen mielen, mutta ajattelinkin voisinkohan itse tehdä edes jotain pientä vielä tilanteen hyväksi. Pienistä puroista jne…

Amazon on ollut ilmiliekeissä. Ahdistuin asiasta niin paljon, että metsäpalo ja maailmanlopun meininki tuli uniin. Nyt oloani ei enää edes helpota ajatus siitä, että voin omilla kulutustottumuksillani ja valinnoillani vaikuttaa tilanteeseen. Mikään ei yksinkertaisesti pelasta sitä, että maapallon keuhkot tuhoutuvat älytöntä vauhtia.

Maailmantuska. Ei se helpoin ja kevyin taakka kantaa, mutta toisaalta se on saanut minutkin usein valitsemaan paremmin ja tekemään hyvää. Saan usein myös perspektiiviä omiin pikkuruisiin ongelmiini, vaikka toki koen että joskus sitä on vain saatava valittaa typeristäkin asioista.

Podetko maailmantuskaa, millaisista asioista?

x