Lomalainen täällä hei! Tuntuu hassulta olla taas pois töistä, kun sairaslomasta on kulunut vasta kuukausi. Toisaalta viimeiset neljä viikkoa hujahti kyllä vauhdilla ja valitettavasti on tullut myös todettua, että mikään ei ole muuttunut – työrintamalla siis. Mielen syövereissä asiat ovat muuttuneet sitten senkin edestä ja edelleen tarve muutokseen kytee vahvana mielessä.

Olen jo pitkään pohtinut sitä, kuinka elämästä pitää pyrkiä tekemään entistä vahvemmin oman näköistä. Mitä se omannäköinen sitten ikinä onkaan! Olen jo pitkään karsinut vähitellen elämästäni sellaisia asioita ja ihmisiä, jotka eivät enää tuo lisäarvoa. Okei, olipa karusti ilmaistu – ehkä kuitenkin siis enemmänkin niin, että olen karsinut negatiivista fiilistä aiheuttavia tekijöitä elämästäni. Hitaasti mutta varmasti.

Uupumuksen keskellä puhuin lääkärin kanssa paljon myös sosiaalisen median uuvuttavista vaikutuksista, ja pakkohan se oli myöntää, että taitaahan se meikäläisen herkkää mieltä vähän uuvuttaa. Jatkuva vertailu  muihin ja muiden elämäntapahtumiin ja sitä kautta syntyvät kateuden tunteet, automaattinen fomo ja siitä syntyvä puhelimen jatkuva selailu… Kaikki sellaisia asioita, jotka eivät varmasti tee hyvää mielelle.

Pienillä askelilla alkuun

Ristiriita syntyy tietenkin siitä, että koen somessa olevan myös paljon hyvää. Saan somen kautta yhteyden läheisiini ja somesisällöt tuottavat päivittäin iloa. Niinpä päätin tietoisesti vahvistaa somen iloa tuottavaa puolta:

• Piilotin Facebookissa negatiivista fiilistä aiheuttavat kontaktit ja kävin merkkaamassa feediin ilmestyvää sisältöä sellaiseksi, josta en pidä – tiesitkö, että omia mainosasetuksiaankin pystyy muokkaamaan?
• Tämän jälkeen liityin Facebookissa erinäisiin ryhmiin, joissa keskustelun sävy on pääosin positiivista ja sisältö tuottaa iloa. Minulla on esimerkiksi hirveä koirakuume, mutta koiran hankkiminen ei toistaiseksi ole ajankohtaista, joten tyydyn seuraamaan koirien (ja toki muidenkin eläinten) menoa somen kautta. Jos olet corgien fani, Disapproving Corgis -ryhmä on hulvaton!
• Instagramissa olen etsinyt vähitellen seurantaan sellaisia tilejä, jotka ovat mahdollisimman aitoja, inspiroivat minua jollain tavalla tai tuottavat ilahduttavaa sisältöä. Olen vähentänyt jo viimeisen parin vuoden ajan täydellisyyden seuraamista, pl. täydelliset luontokuvat, jotka aidosti rauhoittavat mieltä.
• Instagramissa feed muuttui myös kertaheitolla paljon positiivisemmaksi, kun otin seurantaan kasan hashtageja, joiden takaa löytyy varmasti hymyn nostattavaa sisältöä: #corgipuppies, #pandas ja #alpacasofinstagram takaavat Instagramia selaillessa päivittäisen annoksen söpöyttä.
• Twitterissä olen paikalla, mutta yhä harvemmin enää läsnä. Samoin Linkedinissä käväisen arkipäivinä kerran selaamassa päivitykset ja pöhinän sekä mahdollisesti osallistumassa keskusteluun, mikäli jotain sanottavaa aiheisiin oikeasti löytyy. Jostain syystä Twitter tuntuu olevan nykyään yksi negatiivisimmista kanavista, mikä on sinänsä harmi, sillä pidin Twitterin meiningistä joskus todella paljon! Edelleen sillä on hetkensä, siksi toistaiseksi vielä olen osa kanavan käyttäjäkuntaa.

Teetkö tietoisia valintoja somessa vai koetko painetta siitä, että pitäisi olla kartalla hieman joka asiasta? Vinkkaa mulle sun lempitilejä!

Positiivista päivää!

xx