Naimisiinmenon turhuudesta ja tärkeydestä

Juttelemme tämän viikon Yksillä-podcast jaksossa lempiaiheestani, eli rakkaudesta. Käymme läpi muun muassa sitä, kuinka monta kertaa olemme olleet rakastuneet, millaisena rakkauden koemme ja miten suhteessa olo eroaa nyt kaksikymppisenä suhteessa olemisesta. Puhumme myös hedelmällisyysahdistuksesta ja häähaaveista. 

En koe itse olevani kovin perinteinen juuri missään asiassa, joten on hiukan yllättävää kuinka perinteisesti suhtaudun esimerkiksi avioliittoon. Olemme puhuneet tästä paljon ystävieni kanssa ja monet ovat ihmetelleet, minkä takia se on minulle tärkeää? Suurin osa lähipiiristäni ovat melko moderneja naisia, joille häät eivät ole juttu eikä mikään.

Olen tätä pohtinut monelta eri kantilta, enkä ole oikein keksinyt yhtään järkevää syytä sille miksi haluaisin naimisiin. Minua ei kiinnosta sellainen ”päiväni prinsessana” -meininki, ja uskon että moni häihin liittyvä asia aiheuttaisi enemmän stressiä kuin innostusta. En jaksaisi kiinnostua oikeiden kukka-asetelmien tai kutsukorttien valitsemiseen ja tuhansien eurojen laittaminen yhteen päivään kuulostaa hullunkuriselta. Uskon myös, että jos kaksi ihmistä haluavat olla toistensa kanssa, ei siihen tarvita mitään virallista tahoa liiton vahvistamiseksi. Mutta silti, jostain syystä, se tuntuu tärkeältä.

Millä tavalla te suhtauduttu häihin ja avioliittoon? Kuulisin mielelläni perusteluja puolesta ja vastaan. Miksi se on turhaa/ tärkeää?

Kuvat: Sara Vanninen

Kommentit (19)
  1. Itselläni ei ole ollut tarkkaa ajatusta siitä menekö naimisiin vai en, ehkä olen aina ajatellut että todennäköisesti menen, koska se tavallaan kuuluu perinteisiin. Vaikka mitään suurta seremoniaa en haluaisikaan. Avopuolisoni on kuitenkin vahvasti sitä mieltä että ei halua naimisiin. Tämä on sopinut hyvin, koska ei minullakaan mitään erityistä tarvetta ole mennä naimisiin.
    Olemme tehteen testamentit juuri sen takia kun emme ole naimisissa. Viime aikoina olen kyllä miettinyt juuri tuota sukunimiasiaa, jos saamme lapsia, haluaisin että koko perheellä olisi sama sukunimi (tässä asiassa olen vanhanaikainen 🙂 ) Vaikka uuden nimilain mukaan kai lapselle saa nykyään antaa yhdistelmäsukunimen, jos vanhemmilla on eri sukunimet.
    Ehkä jos saamme lapsia, menemme maistraatissa naimisiin. Mutta silloin todellakin tehdään avioehto! Rakastunut saa olla, mutta ei tyhmä 🙂

  2. Me menimme maistraatissa naimisiin, hyvin pienellä porukalla. Vaikka muuten ympärillämme on paljonkin ihmisiä, koin jotenkin luontevaksi että vain vanhemmat ja osa sisaruksista oli mukana. Tilaisuuden jälkeen menimme yhdessä syömään meren rannalle ja thats it 🙂 En ole koskaan kuvitellut viettäväni ”tavallisia” häitä, ei vain ole minun juttuni. Eikä itse asiassa naimisiin menokaan ollut itsestäänselvyys, se vain jotenkin tuntui luontevalta, erityisesti eskoisemme syntymän jälkeen. Avioliitto loi turvallisuuden tunnetta ja helpottaa myös juridisissa asioissa. Mieheni olisi ollut valmis isompiinkin juhliin, mutta ei myöskään kokenut jäävänsä mistään paitsi.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *