4 TUNNIN VÄLEIN

Monilla on pienestä lähtien ollut sääntönä, että lautanen on pakko syödä tyhjäksi.
Omassa perheessäni tällaista ei ollut, ja olenkin siitä edelleen todella kiitollinen. Äitini tapasi sanoa ”jätteet eivät kuulu vyötärölle”, mikä on aivan totta. Omassa taloudessani saatan myös laittaa säilöön todella pieniäkin määriä ruokaa, jos joltain ruokakerralta jää ja syön sen seuraavana päivänä (en oikeastaan ikinä heitä ruokaa roskiin). Monissa perheissä oikein kehotetaan että ”täällä on vähän vaan, kyllä joku nyt syö tämän loppuun”. Näissä perheissä usein isä joutuu biojäteastian rooliin.

Jos nykyään menen ravintolaan syömään, jossa annokset ovat hirveän suuret, ei minulla ole vaikeuksia jättää lautaselle ruokaa. Monien mielestä tämä on kuitenkin kamalaa ruoan tuhlausta. Onhan se niinkin, mutta mielestäni se ei auta asiaa, että minä saan itselleni huonon olon.

Tässä vaiheessa yleensä kauhistellaan nälänhätää, ja sitä että minun ruokani menee roskikseen. Se onkin kamalaa. Toivoisin että ravintoloissa tehtäisiin sen kokoisia annoksia, joista ei tule ähky. Mietitään asiaa kuitenkin tältä kannalta: kuinka se parantaa nälänhädän, että minä syön lautaseni tyhjäksi? Yleensä jätän esimerkiksi riisin syömättä ja keskityn oleelliseen.

Olen joutunut kuitenkin opettelemaan itsekin annoskokoja uudestaan. Koska syön nykyään niin monta kertaa päivässä, ei yksinkertaisesti voi syödä yhdellä kerralla kovinkaan paljoa. Tätä voi harjoitella hyvin kellon kanssa, ja siihen tottuu yllättävän nopeasti. Laita puhelimesi kello hälyttämään 3-4 tunnin välein. Jos sinun ei tee mieli syödä kellon näyttämänä aikana, olet todennäköisesti syönyt liikaa edellisellä kerralla, tai jos sinulla tulee kova nälkä ennen kuin olisi tarkoitus syödä, olet syönyt liian vähän.

En tarkoita, että se tarvitsisi tehdä aina minuutilleen ja koko loppuelämän. Nopeasti keho alkaa tottua tähän rytmiin, jonka jälkeen ei tarvitse kelloa tuijotellakaan.

Hyötyjä kellottamisesta:

  • Verensokeri pysyy tasaisena
  • vältyt kiukuttelu-/heikoituskohtauksilta
  • vatsa ei turpoa
  • et väsy ruokailun jälkeen
  • olet koko päivän energisempi.

Olen myös huomannut, että niinä päivinä jolloin en saa syötyä syystä tai toisesta montaa kertaa, tulee iltaisin ahmittua kamalia määriä kaikkea. Tässä jo monta hyvää syytä syödä pienempiä annoksia. Oma elämänlaatuni on parempi kun syön usein päivässä ja pienempiä annoksia. Ihmiset jotka tuntevat minut, tietävät että olen ihan kamala kun olen nälkäinen. Tätä en ole juuri koskaan nälkäinen 🙂 

Ennen minulla tosiaan kävi aina ruokailun jälkeen niin, että maha turposi kamalasti. Nyt maha pysyy litteänä läpi vuorokauden. Ja kun vatsalaukkusi tottuu pienempiin annoskokoihin, ei herkkujakaan tarvitse syödä kuin vähän saadakseen makeudennälän taltutettua. Ainakin minulla tämä on toiminut! Kunnon sixpackin saamiseen täytyy tehdä toki paljon muutakin, mutta mielestäni tämä ruokajuttu on niistä tärkein.

Kommentit (8)
  1. Nooran kommentti oli kiinnostava faktatietoineen ja monet saavat tästä varmasti ajattelun aihetta omaan oimintaansa. Mutta, itse ymmärsin Elisan tekstin juuri toisin: ettei hän heitä edes pientä määrää ruokaa roskiin vaan laittaa säilöön ja syö myöhemmin? 🙂 Ja ravintolassa sille ei voi mitään, että laittavat liikaa ruokaa lautaselle… Tämä ruoka menee joko roskiin tai Elisan mahaan – en näe, että ravintoloissa Elisa tai kukaan muukaan voi toiminnallaan vaikuttaa juurikaan nälänhätään tms. Tietty voi valita ravintoloita, joista saa ylimääräisen ruuan mukaan tai joissa on pinenemmät annoskoot. Tai sitten kuten minä – en oikeastaan käy koskaan ravintoloissa, paitsi seisovissa pöydissä esim. työpaikalla.

  2. Tosi hyvä kirjoitus jälleen kerran. Totta tuo, että miten se nälänhätää auttaa et vetää ite ihan överit. Tosi hyvä pointti. Mutta se vähän särähti korvaan et äiti sanoo lapsilleen että jämät ei kuulu kylkiin. Noi saattaa olla aika vaarallisia lapsen kuulla. Itse työksentelen syömishäiriöisten kanssa, siitä syystä tuo kommentti.

    1. itseasiassa suomalaisella ruualla ja globaalilla nälänhädällä on yhteys, ei ehkä kaikkein suorin mutta hyvin, hyvin merkittävä silti.

      suuressa mittakaavassa; maailmassa tuotetaan tälläkin hetkellä riittävästi ruokaa (määrällisesti) kaikille. ongelma on kuitenkin ruoan jakelu, varastointi, tullaus, jalostus ja hinnat. esimerkiksi yhdysvallat myy halpaa tehotuotettua maissiaan äärimmäisen halvalla etelä-amerikkaan, jolloin paikalliset eivät voi sitä itse tuottaa. tämä johtaa siihen, että he ovat hyvin riippuvaisia heilahtelevista markkinahinnoista. tai eu tukee jäsenvaltioitaan jättimäisillä maataloustuilla, jotta suomessakin voitaisiin tuottaa mauttomia talvitomaatteja hirveällä energiamäärällä kasvihuoneissa. samalla esimerkiksi vihannesten tuontia pohjois-afrikasta rajoitetaan (olisi paremmat olosuhteet tuottaa niitä tomaatteja) omiin kotimarkkinoihin ja työllisyyteen vedoten. tai, jos joku köyhempi valtio saisikin raaka-aineensa meidän markkinoille, on kyse nimenomaan halvoista raaka-aineista, ei kalliista jalostetuista tuotteista jolloin lähtömaa saisi suuremmat tulot. nämä ovat isoja kysymyksiä jotka pitävät monet kehittyvät maat meidän perässämme…

      ja sitten siihen, miten oma syömisesi vaikuttaa: maatalous tuottaa valtavasti hiilidioksidi- ja metaanipäästöjä. esimerkiksi yhden naudanlihakilon tuottaminen tuottaa saman verran hiilidioksidia kuin kuusi kiloa viljaa. kuudella kilolla viljaa voisi ruokkia paljon ihmisiä ja paljon helpommin, kuin yhdellä kilolla lihaa. joka kerta, kun heität ruokaa roskiin, se on tuotettu turhaan, sen vuoksi on käytetty turhaan vettä (monet alueet kärsivät kroonisesta vesipulasta), käytetty turhaan lannoitteita ja kemikaaleja ja saastutettu maaperää ja aiheutettu terveyshaittoja, hakattu turhaan sademetsää (soijarehu suomalaiselle karjalle), mahdollisesti loukattu työntekijän oikeuksia tai tehty ylitöitä palkatta. puhumattakaan turhista kuljetuskuluista (ensi kerralla kun heität banaanin tai riisiä roskiin, mieti miten kaukaa ja millä työmäärällä se on eteesi tuotu), varastoinnista (äyriäispakasteet aasiasta)ja lopuksi vielä metaanipäästöistä, joita se synnyttää roskiksessasi (varsinkin, jos ei ole edes bioroskista).

      tämä kommentti yrittää summata aivan valtavaa syy-seurausketjua, eikä se varmasti onnistu siinä kovin kattavasti. toivon silti, että ymmärrät, että yhteys on olemassa. oman kulutuksen jälki saattaa tuntua pieneltä, mutta pitää muistaa, että samoin ajattelevat varmasti kaikki maapallon 7 miljardia asukasta.

      mulle ruoan poisheittämisellä on aina ollut myös symbolinen arvo; hävettää, että itsellä on varaa heittää pois, kun toisella ei ole syötäväkseen mitään. olin viime talvena sri lankassa tekemässä gradu tutkimustani, ja se hetki, kun kohtasin naisen joka kertoi lastensa itkevän päivittäin nälkää (lounaaksi YKSI KEKSI) oli aika sydäntäsärkevä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *