Jätä astiat altaaseen silloin kun sielussa salamoi

Istuimme viikonloppuna upeassa Airbnb- asunnossa ja ihastelin olohuoneessa katseen vangitsevaa suurta pastellisävyistä taulua. Siinä luki lapsenomaisella käsialalla ”tänään lähden”. Rakastuin tauluun ihan täysillä ja aloimme siitä innostuneena suunnitella myös omia maalausprojektejamme. Ystäväni kertoi haluavansa maalata taulun, jossa lukee tuo otsikon lause. Se on Anssi Kelan kappaleesta, jota en ollut koskaan kuullut. Kappale sinänsä ei herättänyt suurempia tunteita minussa kun sen äsken kuuntelin, mutta tuo kohta osuu ja uppoaa.

Mielestäni se kuvaa nimittäin tätä hetkeä paremmin kuin mitään. Pyykkivuori kasvaa kasvamistaan, tiskikone on purkamatta ja ikkunatkin pitäisi pestä. Juuri sellaisia rutiininomaisia tehtäviä, joita niin paljon kaipasin reissuillamme. Nyt kuitenkin sydän halajaa kalliolle makoilemaan ja kuuntelemaan musiikkia, valvomaan öitä, katselemaan auringonlaskua ja -nousuja, tekemään hölmöjä päätöksiä järkivalintojen sijaan, juomaan viiniä pahvimukeista merentantaan, istumaan pyörän tarakalle vailla päämäärää, siirtämään rutiineja, tekemään enemmän sitä mitä haluaa, kuin sitä mitä pitäisi. 

Näillä ajatuksilla starttaan toisen päivän kauniissa Köpiksessä. Nauttikaahan tekin ihanista ilmoista, kyllä ne tiskit odottaa!

Pictures: Tomi Taskula