Mental Health Monday: Someton aika

Mitähän sitä tuli äsken luvattua, oli ensimmäinen ajatukseni, kun lähdin kävelemään Flown samppanjabaarista lauantaina kotiinpäin. Olin juuri sitoutunut kolmen viikon somettomuuten ilta- ja aamu yhdeksän välillä. Harmittelin nimittäin Veikolle sitä, että puhelin tuntuu olevan nykyään vähän liian iso osa elämää ja sen pariin saa myös hukattua monta tuntia päivässä. Hän ehdotti tällaista kokeilua meille kummallekin. Tarkoituksena olisi sitten raportoida viikkojen jälkeen, millä tavalla tämä on muuttanut arkea. 

Mietin myös sitä, pystynkö tähän ylipäätään? Osaanko jättää puhelimen rauhaan jos viestipallukoita kilahtelee ilta yhdeksän jälkeen näytölle? Voinko edes työn puolesta pitää puolta vuorokaudesta täysin somettomana? Jotenkin näiden ajatusten absurdius herätteli ainakin itseäni melko lailla. Milloin annoin tuolle alunperin soittamiseen suunnitellun vehkeelle näin paljon valtaa elämässäni? Ainakin tällä hetkellä olen innoissani tästä kokeilusta.  

Yhtenä päivänä havahduin nimittäin siihen, että olin istunut sohvalla varmaankin tunnin katsomassa Instagram, Snapchat ja Facebook-feedejä. Senkin ajan olisi voinut käyttää vaikkapa lukemalla kirjaa. Välillä tuntuu että mieli on senkin takia ihan ylikierroksilla, että kuva-, uutis- ja videovirta jää jotenkin rullaamaan mieleen vielä silloinkin kun selailun on lopettanut. On vaikea päästä zenimäiseen tilaan, jos puhelin hakeutuu heti käteen hiljaisella hetkellä. 

Ajattelin muutenkin vähän rajoittaa omaa puhelimen tuijotteluaikaani. Mielenkiinnolla odotan, millainen vaikutus tällä kokeilulla on esimerkiksi unenlaatuun. Jos tuntuu, että sosiaalisen median maailmassa tulee pyörittyä enemmän kuin haluaisi, tai koko ajatus 12 tunnin some-tauosta tuntuu pelottavalta, suosittelen ehdottomasti lähtemään kokeiluun mukaan.  Jos 21-09 tuntuu liian hurjalta, voi aloittaa vaikka 22-08 tauolla.