Aloittamisen ankeus

Nyt kesällä olen hiukan löysännyt kravattia terveellisen ruoan ja liikkumisen suhteen. Voin kertoa, että olo on ollut aika kamala. Jouduin alkaa syödä allergialääkkeitä, jotka väsyttivät ihan hirmuisen paljon. Nukahdin yksi päivä puiston penkille ja toisena päivänä bussiin. Uskon, että väsymystä aiheuttaa myös huono ruokailurytmi ja liikunnan puute. 

 

Tämän väsymyksen johdosta aloin taas juoda kahvia ja koukutuin siihen uudestaan. Nyt oli siis edessä vähän niinkuin ”uusi alku”. Viime torstaina heräsin 6.30 aamulenkille. Pakotin itseni liikkeelle, ennen kuin aivot ehtivät tajuta mihin ollaan menossa (toimii). 

 

 

 Lenkki itsessään ei ollut mikään menestys, vaan askel painoi aika raskaasti. Päädyinkin kävelemään osan matkasta ja juoksemaan osan. Tärkeintä on kuitenkin saada aloitetuksi. Kokemus kertoo, että seuraavalla kerralla on jo paljon helpompaa. 

 

 

 Lenkin jälkeen ei tehnytkään enää mieli kahvia, vaan keitin vihreää teetä ja munia. Viimeistään aamiaisen jälkeen oli aika hyvä fiilis. Ja kun aamun aloittaa näin, on helpompi tehdä niitä hyviä valintoja koko päivän.

 

Nyt olen syönyt muutaman päivän todella puhdasta ruokaa ja urheillut joka päivä jotain. Tuntuu, että pikkuhiljaa se treeni-intokin on palannut. Aloittamisen se vain vaatii, ei sen enempää. Joten hirmuisesti tsemppiä kaikille, jotka kamppailevat nyt sen aloittamisen vaikeuden kanssa. Sen parempia ohjeita minulla ei ole, kuin että : menkää vain. Älkää pohtiko sitä sen enempää, älkää keksikö tekosyitä tai muita asioita mitkä pitäisi hoitaa mukamas juuri tällä hetkellä. Ottakaa vaikka se puoli tuntia päivästänne ja juoskaa esimerkiksi pieni hölkkälenkki. 

 

Varmasti tuntuu olo heti paremmalta sen jälkeen!

 

Tällä viikolla luvassa uusia reseptejä, juttua kuumalla säällä treenaamisesta ja muuta kivaa!:)