Silloin kun minä olin nuori…

Huomenta! 

 

Katselin äsken reissukuvia läpi ja huomasin miettiväni, ettei tullut kamalasti otettua kuvia. Kuitenkin paremmalla vilkaisulla kuvia oli toista sataa(!). Ennen digikuva-aikaa matkoille otettiin filmikamera ja yksi rulla filmiä. Kuvia tuli noin 30 ja niistä onnistuneita oli ehkä 7. Ja se oli ihan ok.

 

Nykyään räpsitään samasta tilanteesta jo yli 30 kuvaa ja säästetään vain ne parhaat ilmeet kovalevylle. Kaipaan hiukan tuota aikaa, kun kuvat vietiin kehitettäväksi ja jännitettävää riitti vielä reissun jälkeenkin. Kaipaan myös niitä kuvia, jotka ovat himpun verran enemmän täynnä tunnetta. Niitä missä ehkä joku on tipahtanut juuri tuolilta ja toinen revennyt huutonauruun. Nykyään albumit ovat täynnä niitä täydellisen tylsiä poseerauskuvia. 

 

 

Tämän ei ollut tarkoitus olla mikään ”ennen kaikki oli paremmin”-tilitys. Rakastan digikameroita ja kaikkia uusia teknisiä vempaimia. Silti seuraavalle matkalle pitää ehdottomasti ostaa myös kertakäyttökamera!Tässä nyt muutamat kuvat onnettomasta kuvaussaldostani!