Silloin kun minä olin nuori…

Huomenta! 

 

Katselin äsken reissukuvia läpi ja huomasin miettiväni, ettei tullut kamalasti otettua kuvia. Kuitenkin paremmalla vilkaisulla kuvia oli toista sataa(!). Ennen digikuva-aikaa matkoille otettiin filmikamera ja yksi rulla filmiä. Kuvia tuli noin 30 ja niistä onnistuneita oli ehkä 7. Ja se oli ihan ok.

 

Nykyään räpsitään samasta tilanteesta jo yli 30 kuvaa ja säästetään vain ne parhaat ilmeet kovalevylle. Kaipaan hiukan tuota aikaa, kun kuvat vietiin kehitettäväksi ja jännitettävää riitti vielä reissun jälkeenkin. Kaipaan myös niitä kuvia, jotka ovat himpun verran enemmän täynnä tunnetta. Niitä missä ehkä joku on tipahtanut juuri tuolilta ja toinen revennyt huutonauruun. Nykyään albumit ovat täynnä niitä täydellisen tylsiä poseerauskuvia. 

 

 

Tämän ei ollut tarkoitus olla mikään ”ennen kaikki oli paremmin”-tilitys. Rakastan digikameroita ja kaikkia uusia teknisiä vempaimia. Silti seuraavalle matkalle pitää ehdottomasti ostaa myös kertakäyttökamera!Tässä nyt muutamat kuvat onnettomasta kuvaussaldostani!

Kommentit (6)
  1. Totta tuo! Toisaalta digitaalikameralla voi napsia kuvia niin paljon, että myös niitä hassuja tilannekuvia kertyy tuhat kertaa enemmän. Itse ainakin säästän posetuskuvien lisäksi myös kaikki hauskasti epäonnistuneet.

    1. Totta tuokin 😀

  2. Arvaa mitä? Olin pari kuukautta sitten matkalla Roomassa ja otin kaikki valokuvat isoisän vanhalla filmikameralla 🙂 Mulla ei ole ollenkaan digikameraa. Kuvia tuli kolme rullaa ja melkein kaikki onnistuivat. Colosseumin laitoin jääkaapin oveen <3
    No kaikesta huolimatta on munkin hankittava digikamera, kun paperikuvien kehittäminen on nykyään sikakallista.

    1. Oii! Ihanaa!:) on niissä digikameroissakin hyviä puolia 😉 mutta tuo on tosiaan harmillista, että kehittäminen on niin kallista!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *